Tältä koiramme näyttävät

Näin joulun 2012 kynnyksellä.

Uskon "ruokaa ja rapsutuksia kiitos" -ilme.

Ahku ihan omana ittenään.

Oliko asiaa?

Törkeää!

Iisi luulee välillä olevansa koiramaailman omistaja. Ihan sumeilematta esimerkiksi menee makaamaan Uskon päälle. Usko yrittää murisemalla sanoa, että kuule kakara läheppä tiehesi. Vaan ei lähde. Kyllä muakin ärsyttäis.

Usko niin arvostaa tämmöistä

Eero

Pilleet!

Käytiinpä viikonloppuna juhlistamassa Iisin velipoikaa, J-12 Urpoa ja KVA Almaa, kaiken hyvän alkua ja juurta, Iisin ja sisarustensa emää. Tulipa hieno ja polveileva lause. Aloitimme juhlat fasaanijahdilla. Kaikille osallistujille saatiin lintutilanteita ja yhtä lukuunottamatta myös pudotuksia. Iisi ei ollut oikein terässä. Riistatöissä ei mitään ongelmaa ollut, mutta lintujen seisontaan saanti oli nihkeää. Maajäljet häiritsivät, eikä haku vauhdikkuudesta huolimatta tuottanut tulosta verrattuna sisaruksiin. Ero oli selkeä ilmavainuisiin sisaruksiin verrattuna, jotka tuntuivat olevan linnulla koko ajan. Iisi löyti kaksi lintua, joista toinen saatiin reppuun ja toinen juoksi alta pois, eikä Iisi saanut sitä pysäytettyä. Eli sellainen haaste Iisillä, oppia maajäljiltä pois. Muuten sisarukset olivat tasaisia ja osoittivat kaikki varhaiskypsyytensä. Pieniä viilauksia joillakin, paukkunoutoa, avanssiongelmia ja noutojuttuja, mutta pääpiirteittäin hommat kunnossa ja metsästämään pystyy.

Kasvattajan luona sitten iltapileet. Pöytä notkui jouluruuista ja koirat koulutettiin monta kertaa taas valmiiksi. Hieno ja hauska ilta, kiitos osallistujille ja kasvattajille! En jostain syystä ottanut kuvia ollenkaan, paitsi yhden, siitä Villen juhliin lahjoittamasta viskipullosta. Soli hyvää! Laitan sen nyt sitten tähän perään. Iisistä ja muistakin koirista on joitakin kuvia Urpon blogissa. 

23 vuotiasta... ei pahaa. 

Eero

Uusia haasteita Iisille

Olimme koko viikonlopun Iisin kanssa fasujen ja peltopyiden perässä. Lauantaina möllikaerissa ja sunnuntaina jahtimielellä. Lauantaina saimme kokeneilta konkareilta paljon hyviä näkökulmia ja vinkkejä treenaukseen. Iisin hakua kehuttiin muuten, mutta maajäljet häiritsevät haun etenevyyttä. Ehkäpä taannoiset jäniskontaktit ovat saaneet nokkaa painumaan entistä enemmän maahan. Tähän alettiin puuttua heti pienellä hoputtamisella hakuun ja paikalle kävelemisellä silläkin uhalla, että siitä lintu lähtisi. Tämä tepsi oikeastaan heti ja lopulta Iisille ei tarvinnut sanoa paljonkaan, kun nokka irtosi maasta ja haku eteni taas. Saldo lauantailta kaksi törmäystä, perään oli hinkua juosta, mutta sain koiran pysymään aisoissa. Viimeisessä erässä sitten napsahti kaikki kohdalleen, haku hyvää ja tiukka seisonta kuusen alle, josta avanssi ja käskystä pysähtyminen, eikä aikeita perään. 

Sunnuntaina oli linnut tiukassa, kettu oli käynyt paikalla lennättämässä linnut uusiin paikkoihin ja saanut saalistakin. Haku eteni hyvin ja maajäljiltä käskin heti pois. Makkaratulien jälkeen löydettiin hyvin jalkava fasaanikukko, joka yritti Iisiä karkuun. En tiedä, oliko tilanne pelkkää tuuria vai olisiko koira oppinut juoksevista kukoista nyt jotain. Tapahtui kuitenkin niin, että Iisi seurasi vähän aikaa jälkeä, sitten jätti sen ja teki ison erkanemisen suoraan etumaastoon ja tuli sieltä kukkoa vastaan ja naulasi sen kuusen alle. Rohkea temppu koiralta ja tällä kertaa vielä onnistui. Siitä avanssi ja kukkofasaani kuusen alta lentoon Iisi aivan pyrstösulissa kiinni. Käskystä heti paikalleen ja lintu ensin niin lähellä koiraa ettei voinut ampua, sitten kuusen takana ja lopulta tuli kuusen takaa ja ensimmäinen laukaus ohi ja toinen osui, mutta huonosti ja lintu lähti liippaamaan alaspäin. Alastulopaikalta löytyi taas juoksujälki jota Iisi lähti selvittämään. Ojanpohjaa edettiin matalana ja viimein kukko löytyi, ilman avanssia lähti vielä lentoon, koira paikalla, ammuin ja kukko tippui keskelle peltoa. Koira haltuun ja ase auki, mielessä lämpimän linnun noutotreeni. Kun lähetin koiran noutoon, ei sieltä löytynytkään mitään! No mitä ihmettä, kukko oli ottanut jälleen jalat alleen... yritin aluksi löytää linnun itse mutta eihän siitä mitään tullut ja koira hakuun. Kohta taas seisonta ja näin kukon piilottelevan heinikossa hangen alla. Kytkin koiran ja kaivoin linnun käsillä pois. Tein vähän hallitumman lämpimän linnun noudon ja se meni aivan hyvin, vähän silti suu kävi, luovutus istuen. Tämä sepustus nyt tässä esimerkkinä, ettei se aina mene niinkuin strömsössä vaikka meneekin aivan oikein :)

Työvoitto ja perusposeeraus.

Niin mitä ne haasteet oli? Maajäljiltä pois oppiminen ja peräänmenemättömyyden vahvistaminen, myös törmäystilanteissa. Myös tokossa, joka taas aloitettiin, on uusia haasteita, mutta niistä myöhemmin.

Eero

Kukot kusettaa ja jänis kiusaa

Lähdettiin taas Iiriksen kanssa selvittämään, löytäisikö Iisi tänään lintuja. Löytyi kaksi kukkoa ja samalla saatiin hyvä selitys aikaisemmille tyhjille reissuille, vaikka hajuja on ollut. Ensin seisonta melkein auton vieressä viimeisen kuvan kaltaisessa rytelikössä kuusipuskaan. Etenemisessä ei mitään lähtenyt vaan alkoi noin 100 metrin jäljitys joka päättyi törmäykseen ja kukko kiroillen lentoon. Samasta linnusta vielä tyhjä seisonta johon vaiheittaista etenemistä n. 50 metriä ja hajut loppu?!? Piilotti lintu itsensä johonkin. Päästiin pellon puolelle ja sieltähän ei mitään löytynyt mutta ruokintapaikan läheisyydessä taas seisonta ja otin hetken mielijohteesta kännykän ja kuvasin tilanteen. Kun Iiriksen kanssa lähestyimme seisontaa, purki koira. Pieni mahdollisuus olisi lintu ollut saada seisonnalle, jos olisin antanut koiran mennä, mutta maatalo oli niin lähellä, että kutsuin koiran pois. 

Tämän jälkeen menimme tuonne yläpuoliselle pellolle ja Iisi kävi koukun vasemmalta ja jatkoi jäljitystä, lintu juoksi suoraan vastatuuleen ja koiralla vaan vauhti kiihtyi kunnes 150 metrin päässä minusta törmäsi kukkoon. Ei siis onnistunut linnun otto, mutta nytpä ei jäänyt tuleen makaamaan vaan rohkeasti lähti juoksevan linnun perään ja saatiin niistä siksi edes havainnot. Aikaisemmin ollaan jääty vaan pyörimään hajuille, eli kehitystä kuitenkin?

Juoksen juoksen! Joko saa mennä?

Mennessämme autolle varmaan sama jänis tuli tapaamaan Iisiä, mikä viimeksi nähtiin. Huono kuva, mutta tilanne jatkui näin: Iisi tuli tielle ja pysähtyi. Minä katsoin autolle päin ja sieltä pylkkäsi joku valkoinen vastaan. Luulin ensin kissaksi sitten koiraksi ja sitten tajusin, että sehän on vitivalkonen mettäjänis! Käskin koiran maahan ja pyörin tiellä muutenkin ja jänis vaan jatkaa pylkkäämistä meitä kohti. Viimein 15-20m kohdalla nousee takajaloilleen ja alkaa haistelemaan, että katos, siinähän sinä oletkin, ystäväni Iisi, lähdetäänkö taas kilpajuoksuun? Iisi ei lähde, sanoin ja niin jänis jatkoi matkaansa yksin tuohon vasemman puolen pusikkoon. Miten näitä jäniksiä nyt näin näkee joka reissu?

Tuolta se tietä pitkin kohta tuli se jänis. Tiesi, ettei ollut haulikkoa. 

Leikinlyöntiä

Huhuu! Pelkäätkös minua sinä senkin.

Pitkästä aikaa koirat pisti yhteisleikiksi sisällä. Siinä sidostesukka saa kyytiä!

Osataan ollakin.

Pellolla

Helppoa kauraa?

Ei löytynyt vaan lintuja ei... Mihin ne on taas kaikki hävinneet? Kun ei oo lunta maassa, niin ei voi tietää, että onko niitä edes alueella. Tuon kauran alla lymyilevä lintu ei ole kyllä helppo löydettävä. Ruokinnaltakin oli jyvät hävinneet, että kyllä niitä pitäisi siellä olla. Tehtiinpä kuitenkin mukava lenkki, Iiris selässä kantorepussa! Aina kun Iisi vähänkin hävisi näkyvistä, kuului selästä kysymys: "Missä Iisi on?" :) Tarkka koiran seuraaja.

Eero

Turkisriistan perässä

Käytiin kaverin verkoilla pyytämässä Ahdilta ruokakaloja muttei saatu. Toinen tarkoitus reissulle oli tarkastaa rannan supikoirapaikat. Itse olin mukana oppimassa savon tavoille. Näin, kuinka supit olivat tehneet polkujaan käydessään perkuupaikalla syöpöttelemässä. Mukana meillä oli pienimynsteri Ruska, jolla supikoiria on kontollaan jo enempikin ja Usko oppipoikana vähän niinkuin minäkin. Aivan rannassa ei hajua ollut, mutta suurentaessamme lenkkiä saivat koirat hajun. Maajälkeä pitkin meni ensin Usko ja kohta perässä Ruska. Usko meni jo heinikkoaukon toiselle puolelle, kun keskeltä aukkoa kuului Ruskan kiljaisu. Siinähän se supi oli, sai otteen Ruskan kirsusta... Pahemmin ei käynyt, kaveri oli salamana paikalla ja sai supin irti koirastaan. Lopetus haulikolla ja koirat päästettiin katsomaan saalista.

Riistanhoitovastaava Ruska ja aspirantti Usko

Vaikka Uskolta on supikoiria saatu, tapahtui koiralle kyllä nyt joku moka, meni jäljittäessään todella läheltä supikoiraa, eikä löytänyt sitä?!? Takana tullut kokeneempi Ruska tökkäsi heti supiin, vaan oli supi hereillä kun joku oli jo paikan ohittanut ja hyökkäsi terävänä takaisin. Toivottavasti oli vain satunnainen moka Uskolta, eikä tarkoituksellinen väliinjättö. Usko ei nimittäin meinannut löytää sitä maassa ollutta raatoakaan, juoksi kahdesti sen yli ennenkuin huomasi ja sitten tilanne olikin kuvan mukainen. Nenäpunkki? Jäämme seuraamaan tilannetta ja lumien tultua viimeistään uudestaan supikoirien jäljille Uskon kanssa. Iisin pidän vielä hetken erossa aivan tarkoituksellisesta supikoiran jahtaamisesta, tulee eteen jos on tullakseen.

Iisihän kävi katsomassa kanussa ollutta supia, eikä liiemmin siihen aluksi reagoinut. Kun päästimme terrierin haukkumaan, alkoi myös Iisin haukku. Emme päästäneet koiria elukkaan kiinni, mutta kyllä lopetettu supi taas sai aikaan melkoiset tapporavistukset Iisilläkin.

Eilen kävimme etsimässä Iisin kanssa lintuja, vaan löytynyt ei... jänis sen sijaa löytyi! Valkoinen jänis kirvoitti noin viiden minuutin pyrähdyksen perässä (ilman seisontaa), puoli minuuttia haukulla. En edes yrittänyt pysäyttää koiraa, oli niin etäälllä minusta kun jänis lähti sen jaloista, ettei olisi kyllä mitenkään edes kuullut huutoani. Kylmänlinnun nouto meni nappiin, ei mitään ongelmia, vaikka oli jänistilanne alla ja vieraita koiria, jotka olivat noutaneet samaa lintua. Hyvä! Ensi viikolla yritän käydä Iiriksen kanssa etsimässä Iisille vähän lintujakin eteen, niin päästään taas harrastamaan!

Eero

Saksanseisojan syvin olemus

Niinkuin tuota tilaa ei oikeasti olisi!

Usko palasi

Vai mitä sanotte tästä: Koira irti puoli tuntia, heti alkuun tyhjä seisonta sitten kaksi pyytä, molemmat ammuttavissa mutta jotenkin niin puusilimä olin etten ampunut, sitten teeriseisonta josta ohiammuntaa ja vielä lopuksi vakuuttava mutta valitettavasti tyhjä tiedotus. Oli siinä tapahtumia sen verran, että totean epäreilun vertailun olevan todella epäreilua. Kyllä tuokin koira linnut maastosta kaivaa, jos niitä siellä on. Tämän kaiken teki siis Usko eilen. Iisillä hakuaikaa kaksi tuntia ja yksi jänis löyty ei muuta. Epäilen, että Uskon tyhjä tiedotus oli tuolle samaiselle jänikselle, joka katsoi parhaaksi luikkia tien toiselle puolelle. Ja maasto oli sama. Aina vaan ei satu lintu eteen, oli koirana mikä tai kuka hyvänsä.

Epäreilua vertailua

Kun meillä on kaksi seisojaa talossa, niin väkisin sitä pientä vertailua tulee välillä tehtyä. Viime aikoina vertailu ei ole käynyt oikein Uskon hyväksi. Oikein harmittaa, että miten sen kanssa ei saada oikein mitään aikaiseksi. Totta on, että mettäaika on Uskolla vähintään puolet siitä, mitä Iisi saa, mutta Usko on kuitenkin kohta 7 vuotta ja pitäisi olla siis elämänsä parhaassa iässä. Otetaanpa vertailuun vaikkapa kaksi viimeisintä reissua. 

Iisin kanssa löydetyt linnut: 3 metsoa, 5 teertä, 4 pyytä, 2 lehtokurppaa, näistä saaliiksi saatu lehtokurppa ja teeri. Kuljettu matka noin 8 kilometriä. 

Uskon kanssa löydetyt linnut. Ei yhtäkään. Siis ei yhtäkään! Kuljettu matka noin 6 kilometriä. 

Pari kertaa menee vielä luonnollisen vaihtelun piikkiin, mutta kun trendi tuntuu olevan joka reissulla tuo sama, että Iisi vaan taikoo ne linnut sinne ja Uskon kanssa ei tapahdu oikein mitään, niin kyllä sitä alkaa jo miettimään, että kummankohan kanssa sitä mieluummin metälle lähtee. 

Petokoirana Usko taitaa pestä Iisin, vaikka Iisillä ei vielä olekaan pienpedoista kokemusta. Noutajana ja sorsakoirana Usko on myös aivan omaa luokkaansa, Iisi ei ole vielä lähelläkään sitä tasoa. Samoin tilanne voi olla täysin toinen, jos vaihtaisimmekin maastot vaikkapa paljaisiin tuntureihin tai isoille pelloille, joissa laaja haku pääsee oikeuksiinsa. Minä vain en arkena metsästä tuntureilla enkä juuri pelloillakaan. Tähän aikaan, kun linnut ovat arkoja, ei Uskon pitkät tiedotukset oikein meinaa toimia, lähempänä pitäisi hakea, ei auta mikään. Mutta alappa nyt sitä opettamaan aikuiselle koiralle. No tämmösiä vertailuja kuitenkin tässä mietin, kun molempien kanssa sain mahdollisuuden olla melkein koko päivän metsässä!

Iisihän tosiaan seisoi tänään pyitä, lehtokurppaa ja teeriä, joista viimein sain yhden teeren alas! Jälleen meni nouto oikeastaan moitteetta. Ainakin lintu tuli ehjänä minulle käteen!  

Hyi, mitä sitä tuli seisottua! :)

Eikä ollut tänään arkoja teeretkään, kaikki mitä näin, lähtivät oikeastaan haulikkohollilta. Lehtikin on jo lähtenyt puusta, että olisko se sitä sitten kun kaikki siitä aina puhuu! Metson ryökäle taas yllätti puusta, miksei ne voi olla maassa, olis jotenkin helpompaa :)

Eero

Oppimiskäyrä

Iisin oppimiskäyrä on aivan huikea. Lähdin tosiaan testaamaan sitä tiedotusta viime päivityksen jälkeen. Kahdessa tilanteessa tarkenteli ensin kurpan ylös ja sitten ajattelin, että kun kerran koira on noin viisas, niin olenpa vain pahoillani ja katson koiraa, kyllä se tajuaa siitä, ettei kaikki mene nyt putkeen. Ja totta tosiaan tajusi! Koira hävisi vasemmalle ja lähdin sitä sielä kohta katselemaan. Siellähän se huomioliivi pilkotti vinottain minua päin. Kiersin koiran taakse ja aloin maanitella sitä tulemaan luokseni: "Iisiii, tuu käymään, ammutaan lintu vasta sitten!" Onneksi oli kokemusta Uskon tiedotuksista, en yhtään hermostunut, vaikka hetken sain puhella yksinäni. Meinasi nostaa itsekin jossain kohtaa mutta osasin sanoa EI! oikeassa kohdassa. Viimein Iisi nimittäin irtosi ja lähti etsimään minua! Matka ei ollut toki pitkä ja heti kun koira tuli luokseni olin valmiina lähtemään. Iisi pyörähti luonani ja meni viivana uudestaan seisomaan. Siitä avanssi ja kurppa ilmaan ja muistin koiraa tässä kohtaa vielä kehua! :) No kun koiran työ loppui, niin isäntä ei ollutkaan oikeassa työmoodissa vaan ampui ohi... no ei ollut aivan helppo paikka tiheässä kuusikossa, mutta se ei ole mikään selitys. Että kun harmittaa vieläkin tuo pummi. Yritin rauhoitella itseni ja koiran ennenkuin lähdettiin lintua etsimään. Etsittiin Iisin kanssa kurppaa pitempi tovi etumaastosta, jos siihen kuitenkin olisi käynyt mutta tyhjää oli.

Nooh, kohti uusia hajuja! Kohta Iisi taas hävisi tiheässä maastossa ja minulla oli yllättävän rento olo, ajattelin vain, että osaahan se tiedottaa justiinhan se nähtiin :) Kohta kutsuin koiraa ja sieltä se tuli ja meni samaan paikkaan takaisin... Aivan siitä ei koira lopulta löytynyt, mihin liivi ensimmäiseksi pysähtyi vaan päästyäni paikalle koira olikin edennyt jo kanjonin pohjalle kuusipuskaa seisomaan. Mitä näitä miettimään liikoja, koira kuitenkin minut sinne opasti. Minä velmuna ajattelin, että nyt se lintu pitää saada hollille kunnolla ja menin odottamaan kuusipuskan toiselle puolelle josta annoin avanssin. Koira eteni kuusipuskaan ja koukkasikin takaisin kun meni kurpasta ohi... Kurppa ilmaan ja pois puskasta siitä, mistä koira sinne meni :) Nyt olisi kannattanut olla koiran takana... no mistä näistä etukäteen tietää!

Tämä siis perjantaina pienellä iltalenkillä takametsässä. Lauantaina oli Annalla ja Iisillä agilityyn liittyen hyppyseminaari, jolloin en Iisiä vienyt metälle enää. Uskon kanssa tehtiin 4,5km lenkki löytämättä yhtään mitään... kaksi tyhjää seisontaa oli tulos, joista toisen koira purki itse. Edes pyytä ei saatu tulemaan pillillä. Mutta sitten sunnuntaina metsään pääsi taas tämä meidän pikku linnunhakukone.

Aamulla passitimme teeriä Usko mukana, mutta eipä niitä oikein hollille tullut, näkyi ja kuului kyllä. Sitten koiran vaihto ja pienelle lenkille suon läheisiin kangasjoteihin. Iisin meno oli alusta asti jotenkin niin yhteistyöhaluista ja miellyttävää, että sateesta huolimatta pisti hymyilyttämään. Taidamme olla jossain positiivisessa kierteessä! Jonkin ajan kuluttua Iisi kävi pari kertaa luonani ja lähti vetämään oikealle vähän sen oloisena, että tännepäin kannattaisi nyt sinunkin isäntä tulla. No minähän nykyään uskon aina koiraa ja menin perässä. Kohta Iisi jo seisoo ojanpenkkaan. Marssin suoraan seisonnalle ja ilman avanssia kurppa päättää lähteä siivilleen ja minä päätän ampua ja osun! Koira hienosti paikallaan koko ajan. Pienen rauhoittelun jälkeen Iisi noutoon ja menee heti kauas, yli putoamispaikan. Kävelen linnun lähelle ja koira tulee kohta takaisin ja saa hajun linnusta. Sanon TUO! ja Iisi nappaa kurpan ja tuo sen muutaman metrin suoraan käteeni purematta lintua ollenkaan! TYÖVOITTO!!! Kyllä minä sitten kehuin! Suolistin linnun vaikka ranskalaiset olisivat mitä mieltä tahansa moisesta toiminnasta, Iisille kelpasi keuhkot, muut jätti syömättä. Ja kohti uusia hajuja!

Olipa hyvää se keuhko! Muusta en niin välittänyt. 

Kankaan päältä alkoi kohta jäljitys jonka arvelin metson aikaansaamaksi. (Näin arvelen kyllä aina kunnes toisin todistetaan:)) Tällä kertaa olin kuitenkin oikeassa ja jäljitys päättyi ojien risteykseen alemmas puita kasvavalle suolle, johon jäin odottelemaan, että koira saisi linnusta hajun. Oikea paikka suurinpiirtein, mutta siitäpä se metso sitten lähti heti kun koira sen löyti, olin vain väärällä puolella puskaa taas, enkä voinut ampua. Noh, se ei ollut meidän metso, sanoin Iisille ja jatkettiin matkaa. Tultiin tielle, jonka varrella auto oli ja läksin autolle, olihan tuossa jo pikkulenkiksi tapahtumaa. Puhuin puhelimessa kun koira tuli luokseni ja oli sen näköinen, että tuolla saattaisi kuule olla jotain ja lähti metsään takaisin. Puhuin vaan puhelimeen ja koira tuli uudestaan sama meininki päällä ja lähti metsään. Sanoin kaverille, että nyt kuule koira tiedottaa, pitää lopettaa puhelu ja mennä kattomaan. Koira tulee kohta mua vastaan kun pääsen metsän puolelle, ja lähtee taas perkaamaan hajua. Tullaan korkeampien puiden luo ja siihen loppuu hajut. Ihmettelen vähän aikaa ja sitten yläpuolelta heittäytyy metso siivilleen ja ehdin ampua kerran ennenkuin lintu häviää toisten puiden taakse, enkä tietenkään osunut... Voi itku! Voi itkun itku... pyydän anteeksi koiralta ja käymme sitten vielä lentosuunnan tarkastamassa ennen paluuta autolle. Ei mitään, ei hajua ei höyheniä. Vaihdoin koiran vielä Uskoon ja käytiin tarkastamassa vähän pitempi alue, ei lintua, pakko myöntää, ohilaukaus se oli.

Palatakseni alkuun, niin Iisi on ihan käsittämätön omaksumaan uusia asioita. Yhden kerran kutsuin sen seisonnalta pois ja saatiin siitä hyvä tilanne ja muistin kehua koiraa, sitten se heti alkaa hakemaan isäntää linnuille. Ihan selkeää ei kaikki vielä ole, mutta jos minulle tulee olo, että koira tiedottaa ja sieltä löytyy lintukin vielä, niin eikö se silloin tiedota? Mietiskelin tässä, että tiedotus lienee yhdenlainen ilmentymä hyvästä kontaktista ja yhteistyöstä. Siksi se Iisille on varmaan aika helppokin juttu, kun hoksaa, että minähän voin käydä hakemassa sen äijän tänne kun ei se ite älyä tulla. Oli miten oli, voin sanoa, että ei ole hienompaa tunnetta olla metällä, kun voi LUOTTAA koiraan aivan täysin, että jos siellä riistaa on niin kyllä ne löytyy tavalla tai toisella ja kaikille joku tilanne saadaan niin, että isäntäkin pääsee osalliseksi!

Eero

Uutisia!

Tai mitäs uutisia ne nyt enää on, mutta kun on niin jäässä tämä päivityspuoli :) Iisi sai Junkkarista NUO2 ja näyttelypuolelta ERI:n ja kävi kääntymässä myös ROP kehässä. No ei tämä vielä mitään, mutta Iisin veli Urpo meni ja voitti koko Junkkarin! Aivan älyttömän hyvä juttu, onnea Urpo, Pekka ja Maria! Lisäksi Iisin sisko Vimma valittiin kauneimmaksi lyhkärinartuksi! Muutenkin pentueen menestys oli hyvä, 1xNUO3, 3xNUO2 ja 1xNUO1! Ei voi kun onnitella kasvattajaa ja sanoa, että KIITOS mainioista koirista! Menestystä täydensi vielä tuontikoira Dumlen NUO2! Ja joka lauseen perään huutomerkki! :) 

Junkkarin jälkeen ollaankin seisojien kanssa keskitytty metsästystouhuihin ihan tosissaan. Ehkä liiankin tosissaan, kun on välillä tahtonut mennä puristamiseksi ja linnut jäänyt saamatta koirien hyvästä toiminnasta huolimatta... pitää yrittää keskittyä kuitenkin siihen rentouteen ja nauttia yhdessäolosta siellä metässäkin, niin tulosta kyllä tulee ennemmin tai myöhemmin. Usko on kuitenkin päässyt noutamaan toisten ampumia teeriä. Iisi on alkanut metsästyskoirakoulunsa, selvä kiinnostus riistaan on johtanut myös oma-aloitteisiin nostoihin ja jopa perässäjuoksemiseen, vaikkakin pysähtyy heti käskystä. Silti onnistumisiakin on tullut joka reissulla ja riistakosketuksia PALJON. 

Lehtokurppia lienee saapunut jo pohjoisesta päin lisää, koska niitä löytyy nyt todella hyvin. Ajattelin ihan asiakseni lähteä katsomaan kurppien kanssa, alkaisiko Iisillä irtoamaan tiedotus. Teerillä on paha moista treenata tähän aikaan vuotta, vaikka se saattaisikin onnistuakin, mutta kurpillahan se on hyvä treenata. Eli tänään kurppamaille lompsis! Viime reissulla oli jo vähän sellainen kutina, että onkohan koiralla lintu edessä kun pari kertaa ramppasi mun luona ja lähti samaan paikkaan. No koira seisoi sitten kohta kurpan etumaastossa mutta nosti itse. Vasta jälkeenpäin tuli mieleen, että tiedottikohan tuo? On siis oikea aika ottaa siitä selvää!

Aksan mm-kisat oli jossain päin maailmaa viime viikonloppuna ja meillä tupa täynnä koiria ja ihmisiä katsomassa sitä. Minä kyllä olin metällä, mutta muu perhe viihdytti itseään koirien kakkoslajia seuraten. Tämmönen kuva sitten napattiin nelijalkaisista osallistujista.

Kaksi laumaa koiria katsomassa Viinamäellä agilityn mm-kisoja

Tämän myötä mukavaa syksyn jatkoa kaikille ja vielä on kautta jäljellä!

Eero

Syttyminen tapahtui!

Siltä ainakin vaikuttaa. Käytiin tuossa pikkulenkki heittämässä kaverin kanssa vesisateella. Tähtäimessä teeret ja koirana Iisi. No eipä tuo pöllömmin mennytkään!

Pistää hymyilyttämään näin mallikas yhteistyö!

Ja kaverikin osui viimein. Työn tekijälle sitten tappaiset!

Eero

Täällä ollaan!

Eipä ole päivitetty kesällä kovinkaan aktiivisesti. Tämä ei tarkoita, etteikö koirien kanssa olisi pelattu, ei vaan lapsiperheessä veny aivan kaikkeen ja ylimääräiset rönsyt tuppaavat jäämään taka-alalle. No niin, mutta mitäs tässä on päällisin puolin tapahtunut. Uskon jalkaongelma osoittautui sitkeämmäksi, kuin luultiin, mutta ei kuitenkaan ylitsepääsemättömän suureksi. Elikkä oikeassa ranteessa on vanha urheiluvamma, nivelsiteen revähdys tai osittainen repeämä, joka on jotenkuten itsestään parantunut. Liiasta rasituksesta alkaa oireilemaan ja loppukesällä oli niin ärtynyt, että Usko linkkasi monta viikkoa putkeen. Suurinpiirtein kahden kuukauden lepo ja kuntoutus ja cartrophen pistokset auttoivat paranemisen alkuun ja nyt koiraa voi jo muutaman kerran viikossa juoksuttaa sen tunnin kaksi. Nivelravinnetta syötetään nyt sitten, että pysyisi kunnossa. Samaa syö Iisi ennaltaehkäisevästi lantioalueen epämuodostuman vuoksi.

Ahku on laajentanut reviiriään ja naapurit ovat tutustuneet siihen ainakin ajamalla pois tonteiltaan... hemmetin piski kun ei älyä omaa parastaan, eipä olla enää yhtä vapaasti ulkona sitten. Tilaa olisi kyllä omallakin tontilla olla, mutta kun ei tahdo itälapinkoiralle riittää mikään :) Ahku pääsi myös parin päivän hermolomalle elämästään Kyyveden saareen, johon naapurin vanhempi pariskunta sen ystävällisesti otti mukaan. Siellä sitä sitten sai mennä niinkuin lystäsi ilman rajoja, kun eihän tuo mihinkään ui. 

Metsästyspuoli on otettu Iisin kanssa ihan hyvin haltuun. Muutaman linnun olen seisonnalta ampunut, lehtokurppaa, sorsaa ja sitten viime viikonloppuna saimme ensimmäiset onnistumiset teerilläkin.

Kauden ensimmäiset teeret

Metsot ovat vieneet meitä vielä 6-0, mutta tilanteita on niillekin ollut. Seisonta on vielä kehittymätön ja epävarma, koira hakee etäisyyttä lintuun aktiivisesti ja monesti mennään liian lähelle. Ja myös seisotaan tyhjää. Nouto aloitettiin sitten alusta uudestaan... Iisi laittoi ensimmäisen seisomansa sorsan noudossa aivan jauhelihaksi, eikä aluksi meinannut tuoda koko lintua sieltä. Kun sama tapahtui vielä kylmällä peltopyyllä, aloitin koulutusnoudon. Se on alkanut tuottaa tulosta lähietäisyydellä, kolmella lämpimällä linnulla olen päässyt kokeilemaan, eikä yhtäkään ole enää purtu piloille. Luotettava se ei vielä ole, eli jatketaan treenailua vielä tämä syksy ja katsotaan sitten taas. Onpa teettänyt hommia Iisin nouto! Täytyy sitä varmaan jotain haastetta olla, mun muuten on niin lahjakas ja helppo koira metsällä. 

Agilityssä ei Anna ole nyt metsästyskauden aikana käynyt, eikä Uskon kanssa kesälläkään, kun se jalka ei ole ollut kunnossa. Ensi viikon viikonloppuna on Junkkari, nuorten kanakoirien jalostuskatselmus ja sen jälkeen ei sitten kokeita metsästyskaudella olekaan. Marraskuulle on paikka peltokokeessa Iisille vielä. Muuten metsästelemme tämän syksyn pieniä reissua tehden tässä lähialueilla ja eepeellä. Pohjoiseen ei tänä syksynä lähdetä. Ei ole ollut muutenkaan suunnitelmissa, lisäksi siellä ei kuuleman mukaan ole lintukanta sillä tasolla, mitä se täällä etelämmässä tuntuu olevan.

Ai niin ja käytiin korottamassa vesityön pisteita neloseen! Vitonen olis tullu, mutta tuomarin maassa ollut kansio alkoi kesken kaiken kiinnostamaan niin paljon, että piti käydä laskemassa lintu välillä siihen ja siitä sitten uudestaan tuoda minulle...

Eero

Pikaiset kesäkuulumiset

Iisi ja Ahku katselevat sorsia

Ranskalaisilla viivoilla:

- Usko nousi agilityssä kolmosiin

- Iisi kävi vesityökokeissa, 3pistettä, menemme uusimaan (noutoa tehotreenattu)

- Iisillä lonkkakuvauksissa ikävä löydös, välimuotoinen lanne-ristinikama (tuloksia kuvista odotellaan)

- Seisojat hierottu ja tsekattu kautta varten, Iisi ok, Uskolle vielä toinen käsittely

- Usko linkkasi pari viikkoa samaa jalkaa kuin viime syksynä, nyt taas ok, ei löydy vikaa ei

- Ahku ei lähde Viinamäestä kulumallakaan, pihalle yöksi -unohdukset aloitettu :)

Ehkä ensi kerralla?

Vesityökokeisiin piti ensi sunnuntaina mennä. Tämän päivän seuran vesityötreeni osoitti kuitenkin sen, ettei koira ole vielä valmis moiseen. En saa sitä neljässä päivässä kuntoon. Lisäksi Iisi ottaa niin paljon häiriötä muista koirista, että kaikenlaiset tapahtumat, missä on koiria ja pitäisi tehdä jotain, ovat vaikeita. Teimme yhden koemaisen suorituksen linnulla, pudotti rantaan ja lähti haistelemaan edellisen koiran meininkejä. No siitäpä otin ohjat omiin käsiin ja tein sorsalla riistakarusellin ja koira siitä innostumaan tietty ja saatiin edes jonninmoinen suoritus. En ollut mitenkään pahoillani, totesin vain tilanteen ja päätin, että treenataanpa loppu aika laumavietillä olemista... Enpä tuupannut sitten koiraa autoon, vaan katsoimme yhdessä VOI koirat ja AVO koirat ja alkoi Iisikin rauhoittumaan kun siitä naksuttelin.

En oikein tiedä, miten tuo vesi on sellainen elementti, että se lisää Iisin kierroksia x10 verrattuna maanoutoon. En sitä mielestäni itse ole pitänyt mitenkään ihmeellisenä juttuna. Noh, taas vähän lisää mietittävää! Hyvä tästä tulee, sitä ei käy kiistämään, mutta kyllä tämä nyt vähän enemmän vaatii, kuin alunperin ajattelin :)

Kyllä sitä mökkirannalla voi katsella ihan rauhallisesti kun lintu lentää! 

Eero

Kuntouintia

Aloitimme kuntouinnin. Hyvähän se olisi, jos isäntäkin uisi mukana, mutta jonkun pitää soutaakin... 2x5minuuttia uitiin nyt ja seuraavalla kerralla vähän lisempää. Hyvin tuo meni, eipä Iisikään ollut moksiskaan ja Uskohan on jo vanha tekijä näissä hommissa. Kyllä se nyt kunto kasvaa syksyyn!

Mursu ja väsynyt rotta uimasillaan.

Iisilläkin alkaa helepottaa uiminen!

Vanha tekijä näissä hommissa.

Huomenna tiistaina Iisillä sitten seuran vesityötreenit. Sunnuntaina käymmä kopasemassa vesityökokeet, josko sieltä joitain pisteitä irtoaisi!

Eero

Noudon korjailua...

Jep jep. On tässä mietitty pää puhki tuon Iisin noudon osalta. Kun oikein mikään ei ole alkanut pelittämään. Jos yrittää hyvällä, menee leikkimiseksi, jos ärähtää tai ns. vaatii, koira lopettaa homman siihen. Nyt ollaan taas askel eteenpäin ja viisaampia, ehkä tulevaisuudessa vielä viisaampia? Tuntuu olevan tää koirankoulutus yhtä itseensä menoa ja peruutuspeiliin katsomista, että mentäisiin eteenpäin :)

Elikkäs pari viikkoa sitten tulin siihen tulokseen, että Iisille noutokäsky tarkoittaa sitä, että mene täysillä linnulle ja nosta se ja ala pelleilemään sillä. Kaikissa treeneissä treenattiin tätä, vaikka muuta luulin! Haluan noudon tarkoittavan, tuo lintu tai mitä ikinä löydätkään, suorinta tietä minulle. Vissi ero näissä! Kun tajusin viimein tämän oman virheeni, alkoi suunnitelman tekeminen tilanteen korjaamiseksi. Otin taskuun parhaat palkat, mitä koira tietää, siankorvia ja vinkulelun. Lintuja pari puutarhaan ja koira vapaaksi. Äkkiähän se sieltä ne löyti ja alkoi pelleily. Juostiin lintu suussa minun ohitse, heiteltiin ja pudoteltiin. Tähän asti olen sanonut koiralle jotain tässä vaiheessa, kuten: NOUDA NYT! tai TUO TÄNNE! tai IIISIIII, TULE TULE TULE.... elikkä olen vahvistanut sitä leikkimistä koko ajan. Joskus koira on pudottanut linnun ja tullut TÄNNE! komennolla istumaan eteen. Sehän on tehnyt ihan oikein! 1. Noutokäsky=koiralle käsky mennä tuhatta ja sataa linnulle ja nostaa 2. Tänne -käsky=tule istumaan isännän eteen. Tästäkin on tietenkin pitänyt olla pahoillaan...

No kuitenkin, nyt en sanonutkaan mitään kun koira aloitti toimintansa. Käänsin selkäni ja lähdin kävelemään rauhallisesti pois. Kohta koira tuli eteen pelleilemään, toimin samoin. Muutama tämmöinen muuvi ja koira tuli ja tökkäsi linnun mun käteen. Tästä palkkasin sitten niin hyvin kun osasin! Kolmena päivänä viime viikolla nouto tällä tavoin omana löytönä parani huomattavasti. Juhannuksen yli pidettiin taukoa ja tänään piilotin variksen ja tavin taas puutarhaan ja koira ulos. Äkkiä se löyti variksen ja juoksi se suussaan suoraan minun luo... ja ISTUI SE SUUSSA ETEENI! Enkä sitä edes ole koiralta vaatinut! Tavin kohdalla sama juttu. Jes!

Tästä alkoi nyt sitten uuden käskyn opettaminen, NOUDA -käsky vaihtui TUO -käskyksi. En tiedä kuinka tarpeellista tuo vaihto on, mutta se mieltyy minulle itselleni paremmin siksi toiminnaksi, mitä koiralta haluan. Olen nyt pohtinut niin paljon noutoa ja sen mekaniikkaa koiran puolelta, että toivottavasti olen päässyt edes johonkin oikeaan johtopäätökseen. En jaksaisi ihan heti koko tuota prosessia käydä läpi alusta saakka! Vaikka tämähän se koirankoulutuksen suola on, kohta taas katellaan peiliin ja pohditaan, mitä ihmettä olen tehnyt väärin kun koira tekee sitä ja tätä ja tuota... :) 

Iisille erkkarista EH!

Meidän arkiseisojamme Iisi sai saksalaiselta tuomarilta Jyväskylän erkkarista EH:n. Pidän arvostelua oikein asiallisena. Silmät ok, hampaat kunnossa. Narttumainen pieni pää (no hei, sehän on narttu...) ja se mistä EH, eikä ERI, oli kuono-osan pituus. Tai siis lyhyys. On selvästi lyhyempi kuin kallo. Mutta sitten oli vielä arvostelussa, että ylälinja ja alalinja oikeanlaiset ja liikkeet oikeanlaiset. Eli oikein hyvä arkiseisoja meille!

Muutakin päivitettävää olisi vaikka kuinka, odotamme aktivoitumisvimmaa taas. Kuvia on otettu lähinnä jälkikasvustamme ja pihan kukista, koirat jotenniin paitsiossa. Iisillä toiset juoksut loppumaisillaan, alkoivat tuossa kesäkuun alussa. Uutta lenkityshärpäkettä hankittu ja koulutukseen saatu uutta ajatustamaailmaa jälleen. Tai sanotaanko ennemmin, että koulutuksen filosofia on jälleen tarkentunut ja vankistunut. Vieläkun osaisi kaiken laittaa näkymään myös käytännön toimissa koiran kanssa... usein menee liikaa niin, ettei asioita mieti ja sitten onkin jo menty jotenkin mönkään. No, sellasta se on, oppia ikä kaikki. Yritetäänpä palata piakkoin!

Tuplanollapäivä

Uskon kanssa käytiin tänään vihdoin starttaamassa toiset kisat tälle vuodelle ja toiset kisat kakkosissa ja Usko näppäränä tekaisi tuplanollan, luvanollia molemmat. Onhan se hyvä poika se! Meille tuttu tuomari Oulusta Eeva-Liisa Pohjanen oli suunnitellut mukavat radat joissa sopivasti haastettakin, yksi hyppäri ja yksi agirata kisattiin. Hitaitahan me ollaan noihin ketterämpiin koiriin (ja ohjaajiin) verrattuna, mutta viis siitä kun kuitenkin ihanneaikoihin ehditään ja nyt meno on koko ajan hanskassa. Sitä osaa arvostaa kun joitain vaiheita Uskon agihistoriassa muistelee.

Iisin agihommat on edelleen olleet erittäin vähäisiä, jotain jalkahässäkkää vieläkin hieman ilmassa :( Mutta jospa sitä kesäloman aikana ehtisi työstää asiaa eteenpäin.

Anna

Koiria ja ihmisiä

Noin 40 ihmistä, aikuisia ja lapsia, 8 toisilleen vierasta koiraa neljästä eri laumasta, koko päivä pihalla pikku hommien tekemistä ja koirat vapaana omissa jutuissaan. Ei yhtäkään tappelua, ylilyöntiä tai edes lasten päälle hyppäämistä. Ihmiset söivät pihalla, ei ongelmia koirien kanssa. Kyllä täytyy olla tyytyväinen sekä omaan laumaansa, että muidenkin koiriin, että osaavat käyttäytyä!

Liitoja

Agiliitelyhommat etenee edelleen hitaasti, olisi kyllä korkea aika saada pihatreenit aktivoitua, jotta saisi edes saavutettua tasoa pidettyä yllä. Työn, lapsen ja koiraharrastusten yhteensovittelu on vaan sellainen kuvio, ettei entisiin treenimääriin taida olla enää toviin paluuta. No, kunhan edes jotain kikkaillaan, hauskaa kun on mukavaa.

Iisin tassuvamman takia ollaan päästy treeneihin vasta kertaalleen, taitaa mennä muutamat kerrat ennen kuin saan koiran uudessa paikassa ulkokentällä hyvään työskentelymoodiin. Vähän meinasi olla meno villiä välillä, hyviäkin otteita toki siellä lomassa. Hajut meinaa toisinaan viedä mennessään, tuulet kun puhaltelevat kentälle suoraan viereisiltä pelloilta ja metsistä. Aika juurille joudutaan taas menemään, eli harjoittelemaan pelkkää palkkautumista. Mutta tämä lienee hyvää harjoitusta syksyn koitoksia ajatellen, yhteistyön tekeminen vaikka mitkä tuulet puhaltaisi.

Usko on jo onneksi näistä tuulikuvioista yli päässyt ja ymmärtää mitä agikentällä tehdään. Niin mukavaa on sen kanssa harrastella tällä hetkellä. Kepit ja kontaktit (puomin alastulo) vaatisivat taas tehostetreeniä, puomilla meinaa jäädä kokonaan esteelle. Jotenkin sitä ajattelisi, että näillä toistomäärillä olisi 2on2off jo ihan selkäytimessä, mutta kun ei niin ei. No, eiköhän se taas kesän aikana saada kuntoon, ainakin joksikin toviksi. Iisille ja Uskolle samat treenit.

Anna

Välillä käy hyvästi!

Vähän niinku Suomen peli tänään. Kun tarpeeksi luottaa tekemisiinsä, tulee lopulta onnistumisia. Ei saa luovuttaa eikä hermostua! Käytiin kylässä koirille vieraassa paikassa. Sanoin niille, että teidän paikka on sitten tässä ja toista tuntia istuttiin ja juotiin kahvia. No Ahkuhan se lirvahti johonkin kohtapuoliin. Mutta seisojat kyllä väläyttivät osaamistaan! Iisi välillä steppaili vähän, mutta ei kadonnut näköpiiristä. Lopulta tilanne oli kuvan kaltainen.

Vieraassakin paikassa voi alkaa nukkumaan. Usko ei kyllä pystynyt ihan siihen, mutta paikallaanmakuuhan onnistuu kyllä!

Sitten vesiaiheisiin. Iisistä on sukeutumassa vettä pelkäämätön peto. Ei se kovin vielä ui, mutta rannassa riehuu. Heittelin tänään järveen kiviä ja Iisi katseli. Ihan vähän vinkas, mutta muuten ihan ok, hyvin kontaktissa ja hallinnassa. Perse ei noussut kertaakaan heitoista. Tätä tullaan reenaamaan vielä paljon, kunnes Iisi tajuaa, etteivät heitot tarkoita yhtään mitään muuta kuin sitä, että saa nakkia kun pysyy paikallaan ja tuijottaa isäntää. Lopuksi vähän kuvia koirien huveista lammella. Usko ui kiinni vesimittareita ja juoksuttaa samalla Iisiä ympäri lampea. Iisi käy silloin tällöin testaamassa, osaisiko itsekin uida jo. Ahku makailee laiturilla ja ajattelee, kuinka tyhmiä voi seisojat oikein olla. Niinku lapinkoiran mielestä. 

Tää on niiiiin hauskaa!

Kyllä tuo Iisi on oikeesti aika nätti koira. Mitähän siitä sanotaan näyttelyssä?

Uskaltaa se Iisikin välillä pärskiä tuon Lohinessin hirviön perässä.

Onnistuinpa saamaan kaikki koirat samaan kuvaan. Ahku laiturilla.

Lammen asukkaita malliksi rapumerralla, ruutanoita.

Eero

Ei se niin paha ollutkaan?

Tuumasta toimeen sano viinamäkeläiset. Käytiin heittelemässä Iisille kiviä lampeen. Eipä tuo nyt niin paha ollut, kuin eilen näytti. Katsoi kyllä, kun kivet lampeen lenteli, mutta niinhän sitä pitääkin tehdä. Istui rauhallisena vieressä ja katsoi minua ja sai maggaraa. Tätä lisää, kyllä se siitä. Ääntä ei päässyt nyt ollenkaan ja hyvin oli Iisi kontanktissa. Vapautuksen jälkeen oli kyllä kiire katsomaan, mitä sinne lampeen oikein lensi. Mutta kun mitään ei näkynyt, tyydyttiin rannalta vain katselemaan.

Iisi on alkanut tutustumaan veteen ihan omaehtoisesti.                                        

Sitten treenailtiin muuten vaan. Tai Anna treenasi, minä otin kuvia koirista ja kukista. Muut koirat katsoi, kun yksi teki, hyväksi havaittu konsepti. Toimii hyvin silloin, kun Iisi pääsee tekemään :)

Uskon vuoro toimia tarkkailijana.

  

Iisille opetetaan pujottelua. Tätä tullaan tarvitsemaan syksyn koitoksissa :) Muut koirat tekevät, mitä osaavat, eli Usko on levynä maassa ja Ahku järsii keppiä.

Sitten voidaankin harrastaa kuviokelluntaa sisällä. 

Eero

Noudon palastelua...

Palastelusta puhutaan paljon koirankoulutuksessa ja ajateltiinpa tänään Annan kanssa ääneen, mitä asioita noudossa koiralta vaaditaan kohta kohdalta. Seuraava koskee treenitilannetta, ei metsästystä.

1. Koira istuu rauhassa vierellä
2. Koira istuu rauhassa vierellä, kun noutoesine lentää
3. Koira istuu rauhassa ja kontaktissa vierellä, kun sille annetaan noutokäsky
4. Koira juoksee/ui noutoesineelle
5. Koira tarttuu esineeseen hyvällä otteella
6. Koira juoksee/ui esine suussa (hyvällä otteella) ohjaajaa kohti
7. Koira istuu esine suussa ohjaajan eteen
8. Koira pitää esinettä suussa istuessaan, ei mälvää
9. Koira luovuttaa esineen käskystä
10. Koira on rauhallisena ohjaajan lähellä, kunnes käsky taas käy

Elikkä noin pikaisesti ajateltuna yksi nouto sisältää ainakin kymmenen eri osa-aluetta. Ja voi tietenkin olla enemmänkin, mutta tässä ajatelmassa nyt näin. Sitten soveltamaan tätä Iisiin!

No niin, Iisi tuo esineet minulle. Se myöskin innokkaasti ja vauhdikkaasti etenee esineelle. Tarttuminen on vielä epävarmaa kaikkiin mahdollisiin esineisiin, mutta pääsääntöisesti tarttuu hyvin. Tuo hyvin ja ote on hyvä, ellei koira ole ihan ylikierroksilla, silloin mälvää. Ei luovuta istuen ja muutenkin pudottelee joskus ennen aikojaan.

Mutta. Kaikkein suurin haaste on tuo sana rauhassa ja rauhallisena kohdissa 1,2,3 ja 10... Kokeiltiin tänään vesinoutoa, kun Iisi meni uimaan ihan omaehtoisesti. Siis aivan hirveää huutoa! Ja meinas lähtee omin lupinensa ihan koko ajan! Piti oikein kolinapurkkia käyttää, että vähän rauhottu. Siis jos jotain pitää treenata, niin sitä rauhallisuutta! Milloin tästä koirasta on tämmönen tullu? Ollaan kuitenkin pedattu rauhallista suorittamista koko koiran ikä. En todellakaan halua toista passihuutajaa Uskon lisäksi.

Pikasuunnitelma: Anna heittelee kiviä lampeen ja minä naksuttelen rauhallisuudesta ja kontaktista. Seuraava vaihe: noutoesineitä heitellään lampeen, ensin avustaja, sitten minä ja taas palkataan rauhallisuudesta ja kontaktista. Noutaa ei anneta, jos vähänkin kierrokset nousee. Usko käy kyllä hakemassa esineet, ei ne sinne jää. Kolmas vaihe, Uskoa treenataan ja Iisi vain katsoo, taas palkataan rauhallisuudesta ja kontaktista. Katotaan, päästäänkö näillä eväillä vesityökokeisiin tänä kesänä...

Eero

Ihan pihalla

Pientä pihatreeniä, siitä on meidän perheen arki tehty. 

Tässä seuraamisen alkeita opettelemassa Iisi.

Peruutusta ylämäkeen = jumppaa.

Tästä kuvasta näkee hyvin, miten Iisin istuma-asento on paljon jo korjautunut. Pientä kääntymää jaloissa vielä, mutta joulun aikaan takajalat meni käytännössä istuessa yhteen. Huomattava muutos siis.

 Meidän talouteen on näitä nättejä narttuja siunaantunut :)

 Räyh.

Anna

Paluu agikentille

Tänään palattiin rakkaan harrastuksen pariin ensimmäistä kertaa täällä uudessa kotikaupungissa. Sekä Iisille että Uskolle järjestyi mukavasti ryhmäpaikka ja kenttä on noin 10 minuutin ajomatkan päässä kotoa, luksusta! Usko oli tänään radalla ja olihan se taas pitkästä aikaa kivaa. Vaikka ihan vieras kenttä ja suhteellisen paljon lintuja lenteli siinä lähistöllä, niin tekihän se Usko kivasti hommia. Emäntä ei aina ollut ihan niin kuusella, mutta saatiin me kiemurainen rata yhtä rimantiputusta vajaa nollanakin lopulta tehtyä. Maanantaina (jos tassu on parantunut) sitten liekeissä Iisi :) Veikkaan, että vähän enempi vauhtia ja vaarallisia tilanteita edessä silloin.

Anna

Vappuna

Sais nyt tämän tötteron jo pois.

Että pääsis Ahkun kanssa turnajaisiin!

Tokokoirat Iisi ja Usko

Kävimme seisojakoirakerhon tokossa. Viikko sitten meni huonosti, nyt meni paljon paremmin! Eipä Iisi mikään tokovalio vielä ollut ja nuoruuden vinkeitä paljon, mutta edistys viime viikkoiseen huomattavaa. Pelkästään kolmen kohdan listan avulla! Eikä tosiaan ole treenattu paljon, mutta joka päivä. Usko myös oli parempi kuin viimeksi. Ensi viikon lista on seuraava:

- seuraaminen, pitempiä pätkiä
- maahanmeno ja siellä pysyminen vähän pitempään
- nouto tokoliikkeenä

Eipä tullut taaskaan pitkä lista. Laitoin tuon noudon tuohon, koska haluan kokeilla, miten nouto muiden koirien mukana ollessa sujuu. Nyt en uskaltanut kokeilla, kun ei ollut kolinapurkkia, pilliä, eikä omaa noutoesinettä mukana. Pelkona, että joutuu hallitsemattomaan tilanteeseen, jossa koira juoksee noutoesineen kanssa ympäri kenttää, eikä tule luokse... tuskin niin olisi käynyt, mutta otetaan nyt varman päälle, kun ollaan noudossa kuitenkin edistytty!

Tassu on Iisillä parantunut huimaa vauhtia. Ei arista sitä yhtään ja haava on jo yläpuolelta kiinni. Alapuolen olen saanut vesihoidolla pidettyä vielä auki. Huomenna tai ylihuomenna sekin on todennäkösesti kiinni ja sitten on mahdollisen mädän oltava tullut ulos, ettei tule paisetta.

-Eero

Pikku takapakki ennen kesää

Iisi satutti jalkansa. Ei tietoa mihin, mutta reikä löytyi läpi asti varpaan sivusta. Ei ole ilmentänyt vammaa mitenkään muuten, kuin nuolemalla tassua, josta tiesin sen tutkia. Puhdistin haavan, määräsin sille vesihoitoa aamuin illoin, vati päähän sisällä ja ulkona tumppu tassuun. Jos haavaan ei ole jäänyt vierasesinettä, paranee se tod.näk. tuolla. Jos alkaa märkimään, lääkäriin.

Iisi antoi käsitellä itseään hyvin kun puhdistin haavan ja tein siitä avaruuskoiran. Parin kaulapannan kiristyksen ja lisäreiän teon jälkeen vati alkoi pysymään päässäkin.

No tokua tämä ei haittaa, mutta muuhun toimintaan tulee väkisin viikon parin tauko. Tänään oli se päivä, kun emme enää nähneet lunta missään Viinamäellä! Ja lammestakin lähti jäät. Aamulla oli vielä, iltapäivällä Usko kävi jo dippaamassa :)

Koiratkin ihmettelevät, että missä se kadonnut lumi oikein on? Lammikko häilyy taustalla.

Aurinko helli siinä määrin, että ulkoilimme koko perhe iltasella Viinamäen markilla ja koiratkin asettuivat ryhmäkuvaan. Seisojilla nuo nenät käyvät koko ajan... missä lintuja? Iisi on löytänyt itsestään pikkulintujen seisojan, vaanii koko ajan jotain tirppaa ulkona. Aluksi juoksi niiden perässäkin, sitten minulta petti hermo ja juoksin koiran kiinni kun se ei pysähtynyt vaikka käskin (oli vielä vauvannukutuskin kesken...). Tein sen, jota en aikonut Iisille koskaan tehdä, mutta ehkä kotipihassa sallittua. Kannoin niskanahkasta takaisin ja motkotin niin pirusti. Eipä ole sen jälkeen muuten pikkulintujenkaan perässä juossut, vaan katsoo aina, missä oon kun vaanii tirppoja. Ja kerran tiedottikin :) Eli kai se palaute kohdalleen osui, vaikka hermo multa pettikin.

Vauhtia on tullut Iisi-koiraan niin turkasen paljon lisää, että ollaan ihan äimän käkenä... Siis tuo koira liitää maastonmuotojen päällä ja yli, kun se pistää pitkän silimään... aivan käsittämätön kiituri! Nyt katsotaan, ovatko ennen vuoden ikää tehdyt hallinta- ja kontaktitreenit olleet riittäviä. Jos tuo koira pysyy käsissä, voi olla linnuilla hiukka tukalat olot... Jännittää jo syksy!

Ylivalottunut kuva koirista pihan kallion juurella. Piti olla sinisiä kukkia ympärillä, muttei ne kuvassa näy! Tuota kalliota Iisi käyttää hyppyrinään, tulee siihen jotain seittämääkymppiä ja liitää kuin paraskin liito-orava. Sitten voi käydä noin, että pitää yrittää pärjätä tumpelo tassussa.

Eero

Katsotaanpa peiliin taas...

Paikallisen seisojakerhon tokossa sunnuntaina huomattiin taas, mitä kaikkea emme ole syystä tai toisesta opettaneet Iisille. Niinkuin nyt sellanen pikku juttu, että myös vieraisiin paikkoihin ja vieraiden koirien luo voidaan mennä ja siellä pätee samat säännöt tottelemiseen kuin tutummissakin ympyröissä. Toki tokossa tehtiin liikesuorituksia, joita ei Iisille ole opetettukaan, mutta kyllä nyt jonkinlaista yritystä pitäisi olla.

Tästä suivaantuneena katsoimme jälleen itseämme peiliin ja päätimme seuraavaa. Vaikka toko ei kuulu ainakaan toistaiseksi lajivalikoimaamme, on siinä koiranhallinnallisesti hyviä juttuja varsinkin Iisille. Aletaan siis treenaamaan liikkeitä myös tokomaisesti muutama liike kerrallaan. Nämä liikkeet listataan viikoittain ja kun koiraa harjoitetaan, treenataan ensimmäisenä listalla olevat liikkeet. Kaikki muu on ekstraa. Koska koira jälleen on näinä kahtena päivänä osoittanut, että oppi todella menee helposti kaaliin, niin meidän on pakko varioida paikkaa ja häiriötä. Ja tässä se parhaus Iisille. Opitut asiat voidaan vaatia paikassa kuin paikassa.

Tämän viikon lista:

- perusasento
- perusasennosta maahanmeno ja paikallaan pysyminen
- lyhyet seuraamispätkät

Ei ole järin pitkä lista. Pitäisi pystyä tekemään!

Eero

Passitreeniä ja kurppia

Käytiin aamulla katsomassa kevään saapumista Iisin kanssa passitreenien merkeissä. Haulikko tietenniin mukana varisten varalta. Variksia lenteli, mutta korkealla ja harvakseltaan, eivät tulleet pillille. Iisi käyttäytyi oikein hyvin, välillä taisi kylmä vaivata ja pientä ininää kuului (-5 oli aamulla kun lähdettiin). Käytiin sitten kävelemässä ja passittamassa toisessa paikassa ettei ihan palellu. Koira oli koko ajan vapaana, mutta käskyn alla. Kävely nätisti on hankalaa, kun lumien alta paljastuu niin paljon hajuja. 

Särmä passikoira. Kyllä tuon syksyllä kyyhkylle ja sorsalle ottaa.

Pois tullessa oli sulaneeseen rinteeseen kuusen alle ilmestynyt lehtokurppa. Liekö ollut siinä myös aamulla, mutta haju ei käynyt Iisin nokkaan. Siinä vierelläni kävellessä Iisi kuin salamaniskusta pamahti seisomaan. Ihan pienen hetken ihmettelin, että mitäs nyt ja kun siinä pilliä kaivelin esille, niin kurppa lähti kolmen metrin päästä. Iisi paikallaan, katsoi minua ja minä häsäsin pillin kanssa ja Iisi lähti kurpan lentosuuntaan. Huusin jotain tyyliin: Äääppäppäp EI! ja koira pysähtyi ja tuli luokseni takaisin! Käsky taisi siis olla kohdillaan...

Kotiin tullessamme koirat olivat käskyn alla paikallaan pitkän aikaa, kun juttelin naapurin kanssa. Yhtäkkiä Iisi nousi ja alkoi hiippailemaan naapurin pihan kuusipuskan suuntaan. "Seisooko, ei, seisoo sittenkin, mitähän pitäisi tehdä" ehdin ajatella, kunnes kurppa ponnahtaa kuusen alta siivilleen Iisin tarkenneltua sen lentoon... En osannut oikein sanoa mitään, mutta eipä koirakaan perään mennyt. Kävi haistamassa kurpan lähtöpaikan ja tuli takaisin, kun kutsuin. Että lienevät nyt kurpat saapuneet näille leveysasteille, kun kaksi samana aamuna puolivahingossa löydetty!

Myyrät ovat talvena mellastaneet pihan kunnon kuosiin. Ahku keksi oman varjonsa yhdistettynä myyrän hajuun kaivonrenkaasta. Haukkuikin varjolleen ja tutki, kunnes koko lauma oli samoissa puuhissa. Fiksua toimintaa...

Päättömiä koiria navetan nurkalla.

Kävimme sitten vielä mökillä laittamassa katiskan jään alle ja koirat mellasti pihalla kuin viitapirut. Kyllä nyt uni maittaa ja kohta lähdetäänkin tarkastamaan paikallisen seisojakoirakerhon toko.

Eero

Lumet sulaa

Koko päivän satoi vettä, kunnes illansuussa näyttikin aivan toisenlaiselta. Lumet ovat hävinneet parissa päivässä pihasta lähes olemattomiin. 

Meidän pihasta. On lääniä temmeltää! 

Iisi jäällä. Kyllä se vielä kestää... 

Ahkun osa on ikuinen. Ensin sitä riepotteli Usko, nyt sen kimpussa on jatkuvasti Iisi. 

Eero