Saksanseisojan syvin olemus

Niinkuin tuota tilaa ei oikeasti olisi!

Usko palasi

Vai mitä sanotte tästä: Koira irti puoli tuntia, heti alkuun tyhjä seisonta sitten kaksi pyytä, molemmat ammuttavissa mutta jotenkin niin puusilimä olin etten ampunut, sitten teeriseisonta josta ohiammuntaa ja vielä lopuksi vakuuttava mutta valitettavasti tyhjä tiedotus. Oli siinä tapahtumia sen verran, että totean epäreilun vertailun olevan todella epäreilua. Kyllä tuokin koira linnut maastosta kaivaa, jos niitä siellä on. Tämän kaiken teki siis Usko eilen. Iisillä hakuaikaa kaksi tuntia ja yksi jänis löyty ei muuta. Epäilen, että Uskon tyhjä tiedotus oli tuolle samaiselle jänikselle, joka katsoi parhaaksi luikkia tien toiselle puolelle. Ja maasto oli sama. Aina vaan ei satu lintu eteen, oli koirana mikä tai kuka hyvänsä.

Epäreilua vertailua

Kun meillä on kaksi seisojaa talossa, niin väkisin sitä pientä vertailua tulee välillä tehtyä. Viime aikoina vertailu ei ole käynyt oikein Uskon hyväksi. Oikein harmittaa, että miten sen kanssa ei saada oikein mitään aikaiseksi. Totta on, että mettäaika on Uskolla vähintään puolet siitä, mitä Iisi saa, mutta Usko on kuitenkin kohta 7 vuotta ja pitäisi olla siis elämänsä parhaassa iässä. Otetaanpa vertailuun vaikkapa kaksi viimeisintä reissua. 

Iisin kanssa löydetyt linnut: 3 metsoa, 5 teertä, 4 pyytä, 2 lehtokurppaa, näistä saaliiksi saatu lehtokurppa ja teeri. Kuljettu matka noin 8 kilometriä. 

Uskon kanssa löydetyt linnut. Ei yhtäkään. Siis ei yhtäkään! Kuljettu matka noin 6 kilometriä. 

Pari kertaa menee vielä luonnollisen vaihtelun piikkiin, mutta kun trendi tuntuu olevan joka reissulla tuo sama, että Iisi vaan taikoo ne linnut sinne ja Uskon kanssa ei tapahdu oikein mitään, niin kyllä sitä alkaa jo miettimään, että kummankohan kanssa sitä mieluummin metälle lähtee. 

Petokoirana Usko taitaa pestä Iisin, vaikka Iisillä ei vielä olekaan pienpedoista kokemusta. Noutajana ja sorsakoirana Usko on myös aivan omaa luokkaansa, Iisi ei ole vielä lähelläkään sitä tasoa. Samoin tilanne voi olla täysin toinen, jos vaihtaisimmekin maastot vaikkapa paljaisiin tuntureihin tai isoille pelloille, joissa laaja haku pääsee oikeuksiinsa. Minä vain en arkena metsästä tuntureilla enkä juuri pelloillakaan. Tähän aikaan, kun linnut ovat arkoja, ei Uskon pitkät tiedotukset oikein meinaa toimia, lähempänä pitäisi hakea, ei auta mikään. Mutta alappa nyt sitä opettamaan aikuiselle koiralle. No tämmösiä vertailuja kuitenkin tässä mietin, kun molempien kanssa sain mahdollisuuden olla melkein koko päivän metsässä!

Iisihän tosiaan seisoi tänään pyitä, lehtokurppaa ja teeriä, joista viimein sain yhden teeren alas! Jälleen meni nouto oikeastaan moitteetta. Ainakin lintu tuli ehjänä minulle käteen!  

Hyi, mitä sitä tuli seisottua! :)

Eikä ollut tänään arkoja teeretkään, kaikki mitä näin, lähtivät oikeastaan haulikkohollilta. Lehtikin on jo lähtenyt puusta, että olisko se sitä sitten kun kaikki siitä aina puhuu! Metson ryökäle taas yllätti puusta, miksei ne voi olla maassa, olis jotenkin helpompaa :)

Eero

Oppimiskäyrä

Iisin oppimiskäyrä on aivan huikea. Lähdin tosiaan testaamaan sitä tiedotusta viime päivityksen jälkeen. Kahdessa tilanteessa tarkenteli ensin kurpan ylös ja sitten ajattelin, että kun kerran koira on noin viisas, niin olenpa vain pahoillani ja katson koiraa, kyllä se tajuaa siitä, ettei kaikki mene nyt putkeen. Ja totta tosiaan tajusi! Koira hävisi vasemmalle ja lähdin sitä sielä kohta katselemaan. Siellähän se huomioliivi pilkotti vinottain minua päin. Kiersin koiran taakse ja aloin maanitella sitä tulemaan luokseni: "Iisiii, tuu käymään, ammutaan lintu vasta sitten!" Onneksi oli kokemusta Uskon tiedotuksista, en yhtään hermostunut, vaikka hetken sain puhella yksinäni. Meinasi nostaa itsekin jossain kohtaa mutta osasin sanoa EI! oikeassa kohdassa. Viimein Iisi nimittäin irtosi ja lähti etsimään minua! Matka ei ollut toki pitkä ja heti kun koira tuli luokseni olin valmiina lähtemään. Iisi pyörähti luonani ja meni viivana uudestaan seisomaan. Siitä avanssi ja kurppa ilmaan ja muistin koiraa tässä kohtaa vielä kehua! :) No kun koiran työ loppui, niin isäntä ei ollutkaan oikeassa työmoodissa vaan ampui ohi... no ei ollut aivan helppo paikka tiheässä kuusikossa, mutta se ei ole mikään selitys. Että kun harmittaa vieläkin tuo pummi. Yritin rauhoitella itseni ja koiran ennenkuin lähdettiin lintua etsimään. Etsittiin Iisin kanssa kurppaa pitempi tovi etumaastosta, jos siihen kuitenkin olisi käynyt mutta tyhjää oli.

Nooh, kohti uusia hajuja! Kohta Iisi taas hävisi tiheässä maastossa ja minulla oli yllättävän rento olo, ajattelin vain, että osaahan se tiedottaa justiinhan se nähtiin :) Kohta kutsuin koiraa ja sieltä se tuli ja meni samaan paikkaan takaisin... Aivan siitä ei koira lopulta löytynyt, mihin liivi ensimmäiseksi pysähtyi vaan päästyäni paikalle koira olikin edennyt jo kanjonin pohjalle kuusipuskaa seisomaan. Mitä näitä miettimään liikoja, koira kuitenkin minut sinne opasti. Minä velmuna ajattelin, että nyt se lintu pitää saada hollille kunnolla ja menin odottamaan kuusipuskan toiselle puolelle josta annoin avanssin. Koira eteni kuusipuskaan ja koukkasikin takaisin kun meni kurpasta ohi... Kurppa ilmaan ja pois puskasta siitä, mistä koira sinne meni :) Nyt olisi kannattanut olla koiran takana... no mistä näistä etukäteen tietää!

Tämä siis perjantaina pienellä iltalenkillä takametsässä. Lauantaina oli Annalla ja Iisillä agilityyn liittyen hyppyseminaari, jolloin en Iisiä vienyt metälle enää. Uskon kanssa tehtiin 4,5km lenkki löytämättä yhtään mitään... kaksi tyhjää seisontaa oli tulos, joista toisen koira purki itse. Edes pyytä ei saatu tulemaan pillillä. Mutta sitten sunnuntaina metsään pääsi taas tämä meidän pikku linnunhakukone.

Aamulla passitimme teeriä Usko mukana, mutta eipä niitä oikein hollille tullut, näkyi ja kuului kyllä. Sitten koiran vaihto ja pienelle lenkille suon läheisiin kangasjoteihin. Iisin meno oli alusta asti jotenkin niin yhteistyöhaluista ja miellyttävää, että sateesta huolimatta pisti hymyilyttämään. Taidamme olla jossain positiivisessa kierteessä! Jonkin ajan kuluttua Iisi kävi pari kertaa luonani ja lähti vetämään oikealle vähän sen oloisena, että tännepäin kannattaisi nyt sinunkin isäntä tulla. No minähän nykyään uskon aina koiraa ja menin perässä. Kohta Iisi jo seisoo ojanpenkkaan. Marssin suoraan seisonnalle ja ilman avanssia kurppa päättää lähteä siivilleen ja minä päätän ampua ja osun! Koira hienosti paikallaan koko ajan. Pienen rauhoittelun jälkeen Iisi noutoon ja menee heti kauas, yli putoamispaikan. Kävelen linnun lähelle ja koira tulee kohta takaisin ja saa hajun linnusta. Sanon TUO! ja Iisi nappaa kurpan ja tuo sen muutaman metrin suoraan käteeni purematta lintua ollenkaan! TYÖVOITTO!!! Kyllä minä sitten kehuin! Suolistin linnun vaikka ranskalaiset olisivat mitä mieltä tahansa moisesta toiminnasta, Iisille kelpasi keuhkot, muut jätti syömättä. Ja kohti uusia hajuja!

Olipa hyvää se keuhko! Muusta en niin välittänyt. 

Kankaan päältä alkoi kohta jäljitys jonka arvelin metson aikaansaamaksi. (Näin arvelen kyllä aina kunnes toisin todistetaan:)) Tällä kertaa olin kuitenkin oikeassa ja jäljitys päättyi ojien risteykseen alemmas puita kasvavalle suolle, johon jäin odottelemaan, että koira saisi linnusta hajun. Oikea paikka suurinpiirtein, mutta siitäpä se metso sitten lähti heti kun koira sen löyti, olin vain väärällä puolella puskaa taas, enkä voinut ampua. Noh, se ei ollut meidän metso, sanoin Iisille ja jatkettiin matkaa. Tultiin tielle, jonka varrella auto oli ja läksin autolle, olihan tuossa jo pikkulenkiksi tapahtumaa. Puhuin puhelimessa kun koira tuli luokseni ja oli sen näköinen, että tuolla saattaisi kuule olla jotain ja lähti metsään takaisin. Puhuin vaan puhelimeen ja koira tuli uudestaan sama meininki päällä ja lähti metsään. Sanoin kaverille, että nyt kuule koira tiedottaa, pitää lopettaa puhelu ja mennä kattomaan. Koira tulee kohta mua vastaan kun pääsen metsän puolelle, ja lähtee taas perkaamaan hajua. Tullaan korkeampien puiden luo ja siihen loppuu hajut. Ihmettelen vähän aikaa ja sitten yläpuolelta heittäytyy metso siivilleen ja ehdin ampua kerran ennenkuin lintu häviää toisten puiden taakse, enkä tietenkään osunut... Voi itku! Voi itkun itku... pyydän anteeksi koiralta ja käymme sitten vielä lentosuunnan tarkastamassa ennen paluuta autolle. Ei mitään, ei hajua ei höyheniä. Vaihdoin koiran vielä Uskoon ja käytiin tarkastamassa vähän pitempi alue, ei lintua, pakko myöntää, ohilaukaus se oli.

Palatakseni alkuun, niin Iisi on ihan käsittämätön omaksumaan uusia asioita. Yhden kerran kutsuin sen seisonnalta pois ja saatiin siitä hyvä tilanne ja muistin kehua koiraa, sitten se heti alkaa hakemaan isäntää linnuille. Ihan selkeää ei kaikki vielä ole, mutta jos minulle tulee olo, että koira tiedottaa ja sieltä löytyy lintukin vielä, niin eikö se silloin tiedota? Mietiskelin tässä, että tiedotus lienee yhdenlainen ilmentymä hyvästä kontaktista ja yhteistyöstä. Siksi se Iisille on varmaan aika helppokin juttu, kun hoksaa, että minähän voin käydä hakemassa sen äijän tänne kun ei se ite älyä tulla. Oli miten oli, voin sanoa, että ei ole hienompaa tunnetta olla metällä, kun voi LUOTTAA koiraan aivan täysin, että jos siellä riistaa on niin kyllä ne löytyy tavalla tai toisella ja kaikille joku tilanne saadaan niin, että isäntäkin pääsee osalliseksi!

Eero

Uutisia!

Tai mitäs uutisia ne nyt enää on, mutta kun on niin jäässä tämä päivityspuoli :) Iisi sai Junkkarista NUO2 ja näyttelypuolelta ERI:n ja kävi kääntymässä myös ROP kehässä. No ei tämä vielä mitään, mutta Iisin veli Urpo meni ja voitti koko Junkkarin! Aivan älyttömän hyvä juttu, onnea Urpo, Pekka ja Maria! Lisäksi Iisin sisko Vimma valittiin kauneimmaksi lyhkärinartuksi! Muutenkin pentueen menestys oli hyvä, 1xNUO3, 3xNUO2 ja 1xNUO1! Ei voi kun onnitella kasvattajaa ja sanoa, että KIITOS mainioista koirista! Menestystä täydensi vielä tuontikoira Dumlen NUO2! Ja joka lauseen perään huutomerkki! :) 

Junkkarin jälkeen ollaankin seisojien kanssa keskitytty metsästystouhuihin ihan tosissaan. Ehkä liiankin tosissaan, kun on välillä tahtonut mennä puristamiseksi ja linnut jäänyt saamatta koirien hyvästä toiminnasta huolimatta... pitää yrittää keskittyä kuitenkin siihen rentouteen ja nauttia yhdessäolosta siellä metässäkin, niin tulosta kyllä tulee ennemmin tai myöhemmin. Usko on kuitenkin päässyt noutamaan toisten ampumia teeriä. Iisi on alkanut metsästyskoirakoulunsa, selvä kiinnostus riistaan on johtanut myös oma-aloitteisiin nostoihin ja jopa perässäjuoksemiseen, vaikkakin pysähtyy heti käskystä. Silti onnistumisiakin on tullut joka reissulla ja riistakosketuksia PALJON. 

Lehtokurppia lienee saapunut jo pohjoisesta päin lisää, koska niitä löytyy nyt todella hyvin. Ajattelin ihan asiakseni lähteä katsomaan kurppien kanssa, alkaisiko Iisillä irtoamaan tiedotus. Teerillä on paha moista treenata tähän aikaan vuotta, vaikka se saattaisikin onnistuakin, mutta kurpillahan se on hyvä treenata. Eli tänään kurppamaille lompsis! Viime reissulla oli jo vähän sellainen kutina, että onkohan koiralla lintu edessä kun pari kertaa ramppasi mun luona ja lähti samaan paikkaan. No koira seisoi sitten kohta kurpan etumaastossa mutta nosti itse. Vasta jälkeenpäin tuli mieleen, että tiedottikohan tuo? On siis oikea aika ottaa siitä selvää!

Aksan mm-kisat oli jossain päin maailmaa viime viikonloppuna ja meillä tupa täynnä koiria ja ihmisiä katsomassa sitä. Minä kyllä olin metällä, mutta muu perhe viihdytti itseään koirien kakkoslajia seuraten. Tämmönen kuva sitten napattiin nelijalkaisista osallistujista.

Kaksi laumaa koiria katsomassa Viinamäellä agilityn mm-kisoja

Tämän myötä mukavaa syksyn jatkoa kaikille ja vielä on kautta jäljellä!

Eero