Tokokoirat Iisi ja Usko

Kävimme seisojakoirakerhon tokossa. Viikko sitten meni huonosti, nyt meni paljon paremmin! Eipä Iisi mikään tokovalio vielä ollut ja nuoruuden vinkeitä paljon, mutta edistys viime viikkoiseen huomattavaa. Pelkästään kolmen kohdan listan avulla! Eikä tosiaan ole treenattu paljon, mutta joka päivä. Usko myös oli parempi kuin viimeksi. Ensi viikon lista on seuraava:

- seuraaminen, pitempiä pätkiä
- maahanmeno ja siellä pysyminen vähän pitempään
- nouto tokoliikkeenä

Eipä tullut taaskaan pitkä lista. Laitoin tuon noudon tuohon, koska haluan kokeilla, miten nouto muiden koirien mukana ollessa sujuu. Nyt en uskaltanut kokeilla, kun ei ollut kolinapurkkia, pilliä, eikä omaa noutoesinettä mukana. Pelkona, että joutuu hallitsemattomaan tilanteeseen, jossa koira juoksee noutoesineen kanssa ympäri kenttää, eikä tule luokse... tuskin niin olisi käynyt, mutta otetaan nyt varman päälle, kun ollaan noudossa kuitenkin edistytty!

Tassu on Iisillä parantunut huimaa vauhtia. Ei arista sitä yhtään ja haava on jo yläpuolelta kiinni. Alapuolen olen saanut vesihoidolla pidettyä vielä auki. Huomenna tai ylihuomenna sekin on todennäkösesti kiinni ja sitten on mahdollisen mädän oltava tullut ulos, ettei tule paisetta.

-Eero

Pikku takapakki ennen kesää

Iisi satutti jalkansa. Ei tietoa mihin, mutta reikä löytyi läpi asti varpaan sivusta. Ei ole ilmentänyt vammaa mitenkään muuten, kuin nuolemalla tassua, josta tiesin sen tutkia. Puhdistin haavan, määräsin sille vesihoitoa aamuin illoin, vati päähän sisällä ja ulkona tumppu tassuun. Jos haavaan ei ole jäänyt vierasesinettä, paranee se tod.näk. tuolla. Jos alkaa märkimään, lääkäriin.

Iisi antoi käsitellä itseään hyvin kun puhdistin haavan ja tein siitä avaruuskoiran. Parin kaulapannan kiristyksen ja lisäreiän teon jälkeen vati alkoi pysymään päässäkin.

No tokua tämä ei haittaa, mutta muuhun toimintaan tulee väkisin viikon parin tauko. Tänään oli se päivä, kun emme enää nähneet lunta missään Viinamäellä! Ja lammestakin lähti jäät. Aamulla oli vielä, iltapäivällä Usko kävi jo dippaamassa :)

Koiratkin ihmettelevät, että missä se kadonnut lumi oikein on? Lammikko häilyy taustalla.

Aurinko helli siinä määrin, että ulkoilimme koko perhe iltasella Viinamäen markilla ja koiratkin asettuivat ryhmäkuvaan. Seisojilla nuo nenät käyvät koko ajan... missä lintuja? Iisi on löytänyt itsestään pikkulintujen seisojan, vaanii koko ajan jotain tirppaa ulkona. Aluksi juoksi niiden perässäkin, sitten minulta petti hermo ja juoksin koiran kiinni kun se ei pysähtynyt vaikka käskin (oli vielä vauvannukutuskin kesken...). Tein sen, jota en aikonut Iisille koskaan tehdä, mutta ehkä kotipihassa sallittua. Kannoin niskanahkasta takaisin ja motkotin niin pirusti. Eipä ole sen jälkeen muuten pikkulintujenkaan perässä juossut, vaan katsoo aina, missä oon kun vaanii tirppoja. Ja kerran tiedottikin :) Eli kai se palaute kohdalleen osui, vaikka hermo multa pettikin.

Vauhtia on tullut Iisi-koiraan niin turkasen paljon lisää, että ollaan ihan äimän käkenä... Siis tuo koira liitää maastonmuotojen päällä ja yli, kun se pistää pitkän silimään... aivan käsittämätön kiituri! Nyt katsotaan, ovatko ennen vuoden ikää tehdyt hallinta- ja kontaktitreenit olleet riittäviä. Jos tuo koira pysyy käsissä, voi olla linnuilla hiukka tukalat olot... Jännittää jo syksy!

Ylivalottunut kuva koirista pihan kallion juurella. Piti olla sinisiä kukkia ympärillä, muttei ne kuvassa näy! Tuota kalliota Iisi käyttää hyppyrinään, tulee siihen jotain seittämääkymppiä ja liitää kuin paraskin liito-orava. Sitten voi käydä noin, että pitää yrittää pärjätä tumpelo tassussa.

Eero

Katsotaanpa peiliin taas...

Paikallisen seisojakerhon tokossa sunnuntaina huomattiin taas, mitä kaikkea emme ole syystä tai toisesta opettaneet Iisille. Niinkuin nyt sellanen pikku juttu, että myös vieraisiin paikkoihin ja vieraiden koirien luo voidaan mennä ja siellä pätee samat säännöt tottelemiseen kuin tutummissakin ympyröissä. Toki tokossa tehtiin liikesuorituksia, joita ei Iisille ole opetettukaan, mutta kyllä nyt jonkinlaista yritystä pitäisi olla.

Tästä suivaantuneena katsoimme jälleen itseämme peiliin ja päätimme seuraavaa. Vaikka toko ei kuulu ainakaan toistaiseksi lajivalikoimaamme, on siinä koiranhallinnallisesti hyviä juttuja varsinkin Iisille. Aletaan siis treenaamaan liikkeitä myös tokomaisesti muutama liike kerrallaan. Nämä liikkeet listataan viikoittain ja kun koiraa harjoitetaan, treenataan ensimmäisenä listalla olevat liikkeet. Kaikki muu on ekstraa. Koska koira jälleen on näinä kahtena päivänä osoittanut, että oppi todella menee helposti kaaliin, niin meidän on pakko varioida paikkaa ja häiriötä. Ja tässä se parhaus Iisille. Opitut asiat voidaan vaatia paikassa kuin paikassa.

Tämän viikon lista:

- perusasento
- perusasennosta maahanmeno ja paikallaan pysyminen
- lyhyet seuraamispätkät

Ei ole järin pitkä lista. Pitäisi pystyä tekemään!

Eero

Passitreeniä ja kurppia

Käytiin aamulla katsomassa kevään saapumista Iisin kanssa passitreenien merkeissä. Haulikko tietenniin mukana varisten varalta. Variksia lenteli, mutta korkealla ja harvakseltaan, eivät tulleet pillille. Iisi käyttäytyi oikein hyvin, välillä taisi kylmä vaivata ja pientä ininää kuului (-5 oli aamulla kun lähdettiin). Käytiin sitten kävelemässä ja passittamassa toisessa paikassa ettei ihan palellu. Koira oli koko ajan vapaana, mutta käskyn alla. Kävely nätisti on hankalaa, kun lumien alta paljastuu niin paljon hajuja. 

Särmä passikoira. Kyllä tuon syksyllä kyyhkylle ja sorsalle ottaa.

Pois tullessa oli sulaneeseen rinteeseen kuusen alle ilmestynyt lehtokurppa. Liekö ollut siinä myös aamulla, mutta haju ei käynyt Iisin nokkaan. Siinä vierelläni kävellessä Iisi kuin salamaniskusta pamahti seisomaan. Ihan pienen hetken ihmettelin, että mitäs nyt ja kun siinä pilliä kaivelin esille, niin kurppa lähti kolmen metrin päästä. Iisi paikallaan, katsoi minua ja minä häsäsin pillin kanssa ja Iisi lähti kurpan lentosuuntaan. Huusin jotain tyyliin: Äääppäppäp EI! ja koira pysähtyi ja tuli luokseni takaisin! Käsky taisi siis olla kohdillaan...

Kotiin tullessamme koirat olivat käskyn alla paikallaan pitkän aikaa, kun juttelin naapurin kanssa. Yhtäkkiä Iisi nousi ja alkoi hiippailemaan naapurin pihan kuusipuskan suuntaan. "Seisooko, ei, seisoo sittenkin, mitähän pitäisi tehdä" ehdin ajatella, kunnes kurppa ponnahtaa kuusen alta siivilleen Iisin tarkenneltua sen lentoon... En osannut oikein sanoa mitään, mutta eipä koirakaan perään mennyt. Kävi haistamassa kurpan lähtöpaikan ja tuli takaisin, kun kutsuin. Että lienevät nyt kurpat saapuneet näille leveysasteille, kun kaksi samana aamuna puolivahingossa löydetty!

Myyrät ovat talvena mellastaneet pihan kunnon kuosiin. Ahku keksi oman varjonsa yhdistettynä myyrän hajuun kaivonrenkaasta. Haukkuikin varjolleen ja tutki, kunnes koko lauma oli samoissa puuhissa. Fiksua toimintaa...

Päättömiä koiria navetan nurkalla.

Kävimme sitten vielä mökillä laittamassa katiskan jään alle ja koirat mellasti pihalla kuin viitapirut. Kyllä nyt uni maittaa ja kohta lähdetäänkin tarkastamaan paikallisen seisojakoirakerhon toko.

Eero

Lumet sulaa

Koko päivän satoi vettä, kunnes illansuussa näyttikin aivan toisenlaiselta. Lumet ovat hävinneet parissa päivässä pihasta lähes olemattomiin. 

Meidän pihasta. On lääniä temmeltää! 

Iisi jäällä. Kyllä se vielä kestää... 

Ahkun osa on ikuinen. Ensin sitä riepotteli Usko, nyt sen kimpussa on jatkuvasti Iisi. 

Eero

Varrekurimus

Muutaman kerran olen päässyt käymään varisjahdissa tänä keväänä. Jostain kumman syystä lumien vähän sulettua on varisten lento vähentynyt ja saalis joka kerta huonompi. Myös osumatarkkuus on ollut hieman hakusessa. Tänä aamuna oli todella huono lento, muutamasta paikasta pari varista saatiin ja Usko sai töitä. Uskon kanssa meni paremmin kuin ajattelin, passissa tietenkin piippasi, mutta eipä lähtenyt paukusta mihinkään ja muutenkin oli riittävästi kuulolla. Jos vaan tuon vinkumisen (ja huutamisen, kun ammutaan) kestää, niin ihan hyvä passikoira se on. Vielä pari kertaa ehditään käydä, ennenkuin lupa-aika loppuu.

Passikaveri tiiraa varista ja Usko kärttää lupaa lähteä liesuun.

Eero

Piiran tuomio

Iisi kävi Piiran käsittelyssä juuri ennen muuttoamme. Pitää kirjoittaa ylös tännekin, että muistaa sitten. Syy käyntiin oli se, että Iisi istuu hassusti, kuin pingviini, takajalat edestä yhdessä. Annan agiohjaaja kiinnitti tähän huomiota ja suositteli terapeutilla käyntiä, joka tutkisi asian. Seuraavassa asioita ei missään järjestyksessä.

Iisiltä löytyi selästä iso jumi. Arvioitiin yli puoli vuotta vanhaksi vammaksi. Koko ranka oli vinossa ja toinen kylkikaari toista pulleampi. Näkyi aivan selvästi, kun Leena näytti, miten katsotaan. Koiran tasapaino seistessä oli aivan liian etupainotteinen. No siinä sitten tehtiin 40 minuuttia töitä, että jumi laukesi sen verran, että koira ylipäätään pystyi rauhoittumaan käsittelyyn... Oltiin treenattu käsittelyä pyyhkeen päällä pari viikkoa, mutta ei Iisi koskaan siihen täysin rentoutunut. Tuon 40 minsaa se otti ammattilaiselta ja sitten Iisi antoi vääntää itsensä vaikka millaiseen solmuun. Silmät vaan menivät kiinni ja koira oli täysin rauhallinen! Enpä ole sellasessa tilassa Iisiä juuri nähnyt.

Jumi on voinut tulla mistä tahansa, törmäämisestä esteeseen tai toiseen koiraan, liukastumisesta, putoamisesta tms. Se on aiheuttanut sen, että istuminen oikein on ollut vaikeaa. Iisi on helpottanut tasapainossa pysymistä tuolla jalkojen linkkuun laittamisella istumisessa. Tästä on sitten tullut tapa. Polvet ja muut nivelet jaloissa normaalit, eli niistä ei istuminen noin johdu. Myös rauhattomuus ja jatkuva koiran steppaaminen voi johtua osittain jumista, koiralla on ollut vaikeaa olla aloillaan, kun koko ajan pakottaa selkää.

Miten tästä eteenpäin? Jumi saatiin auki ja koira rauhoittui muutenkin ainakin viikoksi. Myös ravi tuli käsittelyn jälkeen kuvioihin, aikaisemmin Iisi ei ole juuri ravannut vapaaehtoisesti. Nyt ravaa joka päivä pihalla. B-vitamiinia pitää listätä ruokaan. Ravilla pitäisi lämmitellä koira aina ennen ja jälkeen liikunnan. Venytyksiä ja hierontaa voi tehdä. Kumisukalla voi verenkiertoa jumipaikasta elvyttää. Takapään käyttöä pitää treenata, peruutuksia ylämäkeen ja esteiden yli. Hissiliike istu-seiso on hyvää treeniä myös. Koiran istuma-asentoa voi korjata aivan fyysisestikin laittamalla jalat oikein. Uinti on oikein hyvä liikuntamuoto.

Paljon olisi siis tekemistä ja muistettavaa, mutta eiköhän tuo tuosta jotenkin ala sujumaan. Nyt vaan tämä muutto vei kaikki energian, niin on kyllä jäänyt koiranhuolto liian vähälle. Myös etupäähän saa odottaa lisää massaa, toki koira on vielä nuori ja sitä toivottavasti tuleekin. Nyt lavat ovat liian heppoiset. Tulipa sekava päivitys, mutta asiat löytynevät tästä.

Eero

Kevät saapuu Viinamäelle!

No niin, puolen Suomen mittainen muutto takana ja tänään saatiin netti. Nähtävästi olemme siis kotiutuneet. Arkikin on alkanut ja koirarintamalla tietysti tapahtunut. Lähinnä pieniä mutta suuria tapahtumia, kuten se, että nykyään koirien lenkitys hoituu kätevästi päästämällä ne ovesta ulos kirmaamaan vapaana. Hienot hankikelitkin oli pari viikkoa, joten onpa se ollut kätevää koirien kanssa pelata! Nyt alkoi kurakelit ja toivottavasti kohta ovat jo ohitse.

Lähdettäiskö kuule sorsapassiin kun osaan jo sorsan noutaa?

Iisillä olen treenannut noutoa. Variksilla ja Länsi-Savolla. Länkkäri haetaan joka aamu yhdessä postilaatikolta. Usko on tutorina ja se saa kantaa Hesarin. Useimmiten Iisi tuo lehden nätisti koko matkan, vaikka juoksee ja haistelee mennessään. Jos liikaa äkseeraa nätisti kulkemisen kanssa kun on lehti suussa, niin pudottaa. Variksia on kylvetty muutamana päivänä pitkin pihoja. Naapurikin tuli oikein kysymään, että mitä työ täällä oikein teettä, kun kuolleita variksia lentää ympäri pihaa. Olen antanut Iisin juosta vapaana ja "löytää" varikset ja katsonut vaan, mitä se tekee. Yleensä vähän aikaa haistelee ja sitten nappaa suuhun ja tuo minulle. Siitä olen sitten kehunut kovasti. Ellei ole kaikkia tuonut, olen ottanut Uskon sisältä ja laittanut etsimään, siinä sitten Iisikin on innostunut samalla Uskon kiikutellessa raatoja minulle. Uskohan se tuo vaikka ihmisen jätöksen, sekin on nähty...

Koko koiralauman kanssa olemme takunneet yleisen hallinnan kanssa. Tämän yllättävän "vapauden" koittaessa ovat koirat yrittäneet ottaa välillä omia vapauksiaan rajojen ja käskyjen suhteen. Kolinapurkki on viuhunut ja ääntäkin on valitettavasti jouduttu käyttämään. Pakko, kun 5-tie menee parin sadan metrin päässä ja rusakoita puskat pullollaan. Minä en kyllä ole nähnyt vielä yhtäkään. Täytyy sanoa taas, että Iisi on villein mutta hallittavin. Se uskoo kun sanotaan ja palautuu heti. Vaikka sen kanssa saa olla silmä koko ajan tarkkana, on se kyllä hienosti hallinnassa koko ajan.

Jepjep. Kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka, mutta pitkiä päivityksiä on puuduttava lukea. Kevät tulee tänne tohinalla, tästä mäeltä on lähipäivinä bongattu kanadanhanhi, telkkäpari (yritti pöllön pönttöön), sadan peipon parvi ja mustarastas. Tunnistamattomia pikkulintuja paljon. Pitäisi varmaan alkaa tunnistamaan niitä. Lumet sulavat vauhdilla ja kuralillinki pihassa. Lopuksi joku hämärä kuva.

Armi käymässä. Kone se on.

Gironin pahikset Armi ja Iisi. Meleko petoja.

Lopuksi tarina vihervarpusesta, joka joutui lautakasan ja ikkunan väliin loukkuun. Sen löysi Ahku, joka hullulla haukunnallaan ilmoitti seisojakoirille, että täällä tapahtuu. Seisojakoirien hyökättyä paikalle yrittivät he yksissä tuumin rikkoa lasin ja syödä varpusen suihinsa. Pikkulinnuille armelias isäntä joutui kantamaan Usko-koiran niskanahasta pois, koska siihen ei sana tehonnut. Iisi ja Ahku tulivat pois ihan suullisella käskyllä. On se Usko kyllä aivan tolkuton kaveri. Tuokin pikkulintu sai koiran tunniksi täysin pois raiteiltaan. Silmät paloivat päässä ja koko 30 kiloa tärisi kuin raivotautinen. Kuola valui. Hullu se on, ihan varmasti. Miten tuollaisen kanssa metsästää? Mukava taas näin ennen syksyä asiaa pohtia, koska on sillä kuitenkin joka syksy metsästetty. Kuva linnusta ennenkuin Iiris ja Isi sen pelasti. 

Tirpuunen. Tässä tapauksessa vihervarpunen.

Eero