Noudon korjailua...

Jep jep. On tässä mietitty pää puhki tuon Iisin noudon osalta. Kun oikein mikään ei ole alkanut pelittämään. Jos yrittää hyvällä, menee leikkimiseksi, jos ärähtää tai ns. vaatii, koira lopettaa homman siihen. Nyt ollaan taas askel eteenpäin ja viisaampia, ehkä tulevaisuudessa vielä viisaampia? Tuntuu olevan tää koirankoulutus yhtä itseensä menoa ja peruutuspeiliin katsomista, että mentäisiin eteenpäin :)

Elikkäs pari viikkoa sitten tulin siihen tulokseen, että Iisille noutokäsky tarkoittaa sitä, että mene täysillä linnulle ja nosta se ja ala pelleilemään sillä. Kaikissa treeneissä treenattiin tätä, vaikka muuta luulin! Haluan noudon tarkoittavan, tuo lintu tai mitä ikinä löydätkään, suorinta tietä minulle. Vissi ero näissä! Kun tajusin viimein tämän oman virheeni, alkoi suunnitelman tekeminen tilanteen korjaamiseksi. Otin taskuun parhaat palkat, mitä koira tietää, siankorvia ja vinkulelun. Lintuja pari puutarhaan ja koira vapaaksi. Äkkiähän se sieltä ne löyti ja alkoi pelleily. Juostiin lintu suussa minun ohitse, heiteltiin ja pudoteltiin. Tähän asti olen sanonut koiralle jotain tässä vaiheessa, kuten: NOUDA NYT! tai TUO TÄNNE! tai IIISIIII, TULE TULE TULE.... elikkä olen vahvistanut sitä leikkimistä koko ajan. Joskus koira on pudottanut linnun ja tullut TÄNNE! komennolla istumaan eteen. Sehän on tehnyt ihan oikein! 1. Noutokäsky=koiralle käsky mennä tuhatta ja sataa linnulle ja nostaa 2. Tänne -käsky=tule istumaan isännän eteen. Tästäkin on tietenkin pitänyt olla pahoillaan...

No kuitenkin, nyt en sanonutkaan mitään kun koira aloitti toimintansa. Käänsin selkäni ja lähdin kävelemään rauhallisesti pois. Kohta koira tuli eteen pelleilemään, toimin samoin. Muutama tämmöinen muuvi ja koira tuli ja tökkäsi linnun mun käteen. Tästä palkkasin sitten niin hyvin kun osasin! Kolmena päivänä viime viikolla nouto tällä tavoin omana löytönä parani huomattavasti. Juhannuksen yli pidettiin taukoa ja tänään piilotin variksen ja tavin taas puutarhaan ja koira ulos. Äkkiä se löyti variksen ja juoksi se suussaan suoraan minun luo... ja ISTUI SE SUUSSA ETEENI! Enkä sitä edes ole koiralta vaatinut! Tavin kohdalla sama juttu. Jes!

Tästä alkoi nyt sitten uuden käskyn opettaminen, NOUDA -käsky vaihtui TUO -käskyksi. En tiedä kuinka tarpeellista tuo vaihto on, mutta se mieltyy minulle itselleni paremmin siksi toiminnaksi, mitä koiralta haluan. Olen nyt pohtinut niin paljon noutoa ja sen mekaniikkaa koiran puolelta, että toivottavasti olen päässyt edes johonkin oikeaan johtopäätökseen. En jaksaisi ihan heti koko tuota prosessia käydä läpi alusta saakka! Vaikka tämähän se koirankoulutuksen suola on, kohta taas katellaan peiliin ja pohditaan, mitä ihmettä olen tehnyt väärin kun koira tekee sitä ja tätä ja tuota... :) 

Iisille erkkarista EH!

Meidän arkiseisojamme Iisi sai saksalaiselta tuomarilta Jyväskylän erkkarista EH:n. Pidän arvostelua oikein asiallisena. Silmät ok, hampaat kunnossa. Narttumainen pieni pää (no hei, sehän on narttu...) ja se mistä EH, eikä ERI, oli kuono-osan pituus. Tai siis lyhyys. On selvästi lyhyempi kuin kallo. Mutta sitten oli vielä arvostelussa, että ylälinja ja alalinja oikeanlaiset ja liikkeet oikeanlaiset. Eli oikein hyvä arkiseisoja meille!

Muutakin päivitettävää olisi vaikka kuinka, odotamme aktivoitumisvimmaa taas. Kuvia on otettu lähinnä jälkikasvustamme ja pihan kukista, koirat jotenniin paitsiossa. Iisillä toiset juoksut loppumaisillaan, alkoivat tuossa kesäkuun alussa. Uutta lenkityshärpäkettä hankittu ja koulutukseen saatu uutta ajatustamaailmaa jälleen. Tai sanotaanko ennemmin, että koulutuksen filosofia on jälleen tarkentunut ja vankistunut. Vieläkun osaisi kaiken laittaa näkymään myös käytännön toimissa koiran kanssa... usein menee liikaa niin, ettei asioita mieti ja sitten onkin jo menty jotenkin mönkään. No, sellasta se on, oppia ikä kaikki. Yritetäänpä palata piakkoin!