Oppimiskäyrä

Iisin oppimiskäyrä on aivan huikea. Lähdin tosiaan testaamaan sitä tiedotusta viime päivityksen jälkeen. Kahdessa tilanteessa tarkenteli ensin kurpan ylös ja sitten ajattelin, että kun kerran koira on noin viisas, niin olenpa vain pahoillani ja katson koiraa, kyllä se tajuaa siitä, ettei kaikki mene nyt putkeen. Ja totta tosiaan tajusi! Koira hävisi vasemmalle ja lähdin sitä sielä kohta katselemaan. Siellähän se huomioliivi pilkotti vinottain minua päin. Kiersin koiran taakse ja aloin maanitella sitä tulemaan luokseni: "Iisiii, tuu käymään, ammutaan lintu vasta sitten!" Onneksi oli kokemusta Uskon tiedotuksista, en yhtään hermostunut, vaikka hetken sain puhella yksinäni. Meinasi nostaa itsekin jossain kohtaa mutta osasin sanoa EI! oikeassa kohdassa. Viimein Iisi nimittäin irtosi ja lähti etsimään minua! Matka ei ollut toki pitkä ja heti kun koira tuli luokseni olin valmiina lähtemään. Iisi pyörähti luonani ja meni viivana uudestaan seisomaan. Siitä avanssi ja kurppa ilmaan ja muistin koiraa tässä kohtaa vielä kehua! :) No kun koiran työ loppui, niin isäntä ei ollutkaan oikeassa työmoodissa vaan ampui ohi... no ei ollut aivan helppo paikka tiheässä kuusikossa, mutta se ei ole mikään selitys. Että kun harmittaa vieläkin tuo pummi. Yritin rauhoitella itseni ja koiran ennenkuin lähdettiin lintua etsimään. Etsittiin Iisin kanssa kurppaa pitempi tovi etumaastosta, jos siihen kuitenkin olisi käynyt mutta tyhjää oli.

Nooh, kohti uusia hajuja! Kohta Iisi taas hävisi tiheässä maastossa ja minulla oli yllättävän rento olo, ajattelin vain, että osaahan se tiedottaa justiinhan se nähtiin :) Kohta kutsuin koiraa ja sieltä se tuli ja meni samaan paikkaan takaisin... Aivan siitä ei koira lopulta löytynyt, mihin liivi ensimmäiseksi pysähtyi vaan päästyäni paikalle koira olikin edennyt jo kanjonin pohjalle kuusipuskaa seisomaan. Mitä näitä miettimään liikoja, koira kuitenkin minut sinne opasti. Minä velmuna ajattelin, että nyt se lintu pitää saada hollille kunnolla ja menin odottamaan kuusipuskan toiselle puolelle josta annoin avanssin. Koira eteni kuusipuskaan ja koukkasikin takaisin kun meni kurpasta ohi... Kurppa ilmaan ja pois puskasta siitä, mistä koira sinne meni :) Nyt olisi kannattanut olla koiran takana... no mistä näistä etukäteen tietää!

Tämä siis perjantaina pienellä iltalenkillä takametsässä. Lauantaina oli Annalla ja Iisillä agilityyn liittyen hyppyseminaari, jolloin en Iisiä vienyt metälle enää. Uskon kanssa tehtiin 4,5km lenkki löytämättä yhtään mitään... kaksi tyhjää seisontaa oli tulos, joista toisen koira purki itse. Edes pyytä ei saatu tulemaan pillillä. Mutta sitten sunnuntaina metsään pääsi taas tämä meidän pikku linnunhakukone.

Aamulla passitimme teeriä Usko mukana, mutta eipä niitä oikein hollille tullut, näkyi ja kuului kyllä. Sitten koiran vaihto ja pienelle lenkille suon läheisiin kangasjoteihin. Iisin meno oli alusta asti jotenkin niin yhteistyöhaluista ja miellyttävää, että sateesta huolimatta pisti hymyilyttämään. Taidamme olla jossain positiivisessa kierteessä! Jonkin ajan kuluttua Iisi kävi pari kertaa luonani ja lähti vetämään oikealle vähän sen oloisena, että tännepäin kannattaisi nyt sinunkin isäntä tulla. No minähän nykyään uskon aina koiraa ja menin perässä. Kohta Iisi jo seisoo ojanpenkkaan. Marssin suoraan seisonnalle ja ilman avanssia kurppa päättää lähteä siivilleen ja minä päätän ampua ja osun! Koira hienosti paikallaan koko ajan. Pienen rauhoittelun jälkeen Iisi noutoon ja menee heti kauas, yli putoamispaikan. Kävelen linnun lähelle ja koira tulee kohta takaisin ja saa hajun linnusta. Sanon TUO! ja Iisi nappaa kurpan ja tuo sen muutaman metrin suoraan käteeni purematta lintua ollenkaan! TYÖVOITTO!!! Kyllä minä sitten kehuin! Suolistin linnun vaikka ranskalaiset olisivat mitä mieltä tahansa moisesta toiminnasta, Iisille kelpasi keuhkot, muut jätti syömättä. Ja kohti uusia hajuja!

Olipa hyvää se keuhko! Muusta en niin välittänyt. 

Kankaan päältä alkoi kohta jäljitys jonka arvelin metson aikaansaamaksi. (Näin arvelen kyllä aina kunnes toisin todistetaan:)) Tällä kertaa olin kuitenkin oikeassa ja jäljitys päättyi ojien risteykseen alemmas puita kasvavalle suolle, johon jäin odottelemaan, että koira saisi linnusta hajun. Oikea paikka suurinpiirtein, mutta siitäpä se metso sitten lähti heti kun koira sen löyti, olin vain väärällä puolella puskaa taas, enkä voinut ampua. Noh, se ei ollut meidän metso, sanoin Iisille ja jatkettiin matkaa. Tultiin tielle, jonka varrella auto oli ja läksin autolle, olihan tuossa jo pikkulenkiksi tapahtumaa. Puhuin puhelimessa kun koira tuli luokseni ja oli sen näköinen, että tuolla saattaisi kuule olla jotain ja lähti metsään takaisin. Puhuin vaan puhelimeen ja koira tuli uudestaan sama meininki päällä ja lähti metsään. Sanoin kaverille, että nyt kuule koira tiedottaa, pitää lopettaa puhelu ja mennä kattomaan. Koira tulee kohta mua vastaan kun pääsen metsän puolelle, ja lähtee taas perkaamaan hajua. Tullaan korkeampien puiden luo ja siihen loppuu hajut. Ihmettelen vähän aikaa ja sitten yläpuolelta heittäytyy metso siivilleen ja ehdin ampua kerran ennenkuin lintu häviää toisten puiden taakse, enkä tietenkään osunut... Voi itku! Voi itkun itku... pyydän anteeksi koiralta ja käymme sitten vielä lentosuunnan tarkastamassa ennen paluuta autolle. Ei mitään, ei hajua ei höyheniä. Vaihdoin koiran vielä Uskoon ja käytiin tarkastamassa vähän pitempi alue, ei lintua, pakko myöntää, ohilaukaus se oli.

Palatakseni alkuun, niin Iisi on ihan käsittämätön omaksumaan uusia asioita. Yhden kerran kutsuin sen seisonnalta pois ja saatiin siitä hyvä tilanne ja muistin kehua koiraa, sitten se heti alkaa hakemaan isäntää linnuille. Ihan selkeää ei kaikki vielä ole, mutta jos minulle tulee olo, että koira tiedottaa ja sieltä löytyy lintukin vielä, niin eikö se silloin tiedota? Mietiskelin tässä, että tiedotus lienee yhdenlainen ilmentymä hyvästä kontaktista ja yhteistyöstä. Siksi se Iisille on varmaan aika helppokin juttu, kun hoksaa, että minähän voin käydä hakemassa sen äijän tänne kun ei se ite älyä tulla. Oli miten oli, voin sanoa, että ei ole hienompaa tunnetta olla metällä, kun voi LUOTTAA koiraan aivan täysin, että jos siellä riistaa on niin kyllä ne löytyy tavalla tai toisella ja kaikille joku tilanne saadaan niin, että isäntäkin pääsee osalliseksi!

Eero