Viimeiset Uskon agitreenit Active Dogilla takana (suuren suuri nyyh) ja sen kunniaksi pitkästä aikaa vähän agiaiheista päivitystä. Itselle muistiin ja kesän pihatreenien motivaatioksi. Kun vihdoin tulee olemaan se piha missä treenata! Parit hyppyesteet vaan pitää vielä askarrella.
Eli tekniikkatreenit tehtiin ja aiheena niistot & niistopersjätöt, sylkkärit, backlapit ja tuplasylkkärit. Muutamalla esteellä tästä aiheesta pystyy treenaamaan paljon, olisin piirtänytkin treenit tähän muistiin, mutta puhelimen vaihtaminen söi agipiirto-ohjelman joten menköön nyt näin. En ole oikeestaan Uskon kanssa juuri sylkkäreitä harrastellut, kun oon aatellu ettei iso koira sellaisiin taivu ja ovat ihan hasardeja. Laiskuuttahan se vaan on kun ei ole jaksanut näitä treenata, taipuuhan se jos oikein ohjaa. Ja miksei oikein kätevä ohjauskuvio, jos vain toimii hyvin.
Backlapissa/sylkkärissä mulle uutena asiana ranteen kääntö, eli kääntövaiheessa ranne kääntyy ikään kuin kääntäisi koiraa kirsusta vetämällä. Ihan loogiselta tuntui ja koiralta tuli siihen hyvä vaste. Suurin ongelma noissa on se, että koitan tukkia siihen esteelle. Eli muistisääntönä: jätä koiralle tosi paljon tilaa ja sitten liiku vielä metri taaksepäin, niin alkanee olla sopiva. Iso koira, iso tila. Tähän vaan pitää saada nyt se miljuuna toisoa, että löytyy just Uskolle sopiva tila ja mä opin olemaan vilkuilematta sitä rimaa ennen kun koiran nokka varmasti osottaa oikeeseen suuntaan. Rimaa ei saa edes ajatella, ettei hyppy lähde liian aikasin ja suuntaudu väärin.
Sitten tuplasylkkäri: mulle uusi ohjauskuvio, jossa sylkkärin ranteenkääntövaiheen jälkeen käännytään täysi ympyrä (kasvot koiraan päin), jonka päätteeksi koira toiseen käteen. Aika huono selitys, mutta itse muistanen. Tämä vaatii sen kaksi mijuunaa toistoa, ennen kuin menee lihasmuistiin. Kesäksi siis hommia.
Niistoista: jään käkkimään liian pitkäksi aikaa rimalle, eli nopeemmin alta pois. Toiseksi, merkkaus pitää tedä kunnolla riman taakse, eli koira ikään kuin pukataan viistolta linjalta pois jotta käännös linjautuu hyvin.
Haikein haikein mielin jätän treenit Oulussa, tuskin näin hyvää viikottaista treenausta tulen koskaan saamaan. No, toivottavasti olen väärässä. Mikkelissä uusi seura onneksi jo odottaa, eli MAH:in riveissä kisataan jo seuraavat kisat.
Anna
25.3.2012
Yksi tavoite saavutettu
Joskus syksyllä oltiin Timpan ja Chisun kanssa metällä. Siellä sitten koirat olivat vuorotellen haussa, niinkuin asiaan kuului. Jälkijoukkokoira hihnassa tietenkin. Siinä sitten mietittiin, että kyllä vuoden ikäisenä pitää olla sellainen hallinta, että voi pitää tarvittaessa koiraa ilman hihnaa ja se pysyy lenkilläkin hallussa.
Tänään kokeilin. Iisin kanssa onnistuu aivan helposti ilman hihnaa lenkillä käynti. Eipä tuo mihinkään lähde ilman lupaa. Tavoite siis saavutettu! Seuraava tavoite on, että metällä voi pitää koiria ilman hihnaa ja haluttu koira/koirat haussa. Onnistuu tietty jo nyt, niinkuin Hirvisuolla viikko sitten testattiin. Mutta lintutilanteet, mites niissä... Jotkut jättävät toisen koiran odottamaan ja menevät seisonnalle. Jotkut ei. Taisi olla Riekkorinteillä nimisellä dvd:llä, missä tyypillä oli kolme koiraa mukana ja kaikki ilman hihnaa koko ajan, eikä ketään jätetty mihinkään... siinä oli kyllä hallinnasta esimerkkipätkä! Joskus oli lintutilanteessa kaksi koiraa, joskus yksi ja toiset oli aina käskyn alla ohjaajalla... eikä ne siitä mihinkään höntyilleet, vaikka mentiin seisonnalle ja lintuja tippui.
Sitten tietenkin on tuo Ruåttin mies Anders Landin. Ne kaksi opetuselokuvaa mitä olen häneltä nähnyt ovat kyllä uskomattomia hallintapläjäyksiä... kaverilla kuusikin koiraa vapaana, yksi tekee ja muut katsovat ja odottavat täysin rauhallisina... pyörälenkilläkin voi käydä koirat vapaana ja kaikki kuusi juoksevat yhtäaikaa nätisti rinnakkain pyörän vierellä. Ja kun siinä on niitä nuoriakin koiria mukana! Että ei voi kyllä hallintaongelmissa vedota siihen, että kun tää on niin nuori vielä. Vetoan siis omaan ikääni, kyllä minäkin sitten seitenkymppisenä osaan.
Tänään kokeilin. Iisin kanssa onnistuu aivan helposti ilman hihnaa lenkillä käynti. Eipä tuo mihinkään lähde ilman lupaa. Tavoite siis saavutettu! Seuraava tavoite on, että metällä voi pitää koiria ilman hihnaa ja haluttu koira/koirat haussa. Onnistuu tietty jo nyt, niinkuin Hirvisuolla viikko sitten testattiin. Mutta lintutilanteet, mites niissä... Jotkut jättävät toisen koiran odottamaan ja menevät seisonnalle. Jotkut ei. Taisi olla Riekkorinteillä nimisellä dvd:llä, missä tyypillä oli kolme koiraa mukana ja kaikki ilman hihnaa koko ajan, eikä ketään jätetty mihinkään... siinä oli kyllä hallinnasta esimerkkipätkä! Joskus oli lintutilanteessa kaksi koiraa, joskus yksi ja toiset oli aina käskyn alla ohjaajalla... eikä ne siitä mihinkään höntyilleet, vaikka mentiin seisonnalle ja lintuja tippui.
Sitten tietenkin on tuo Ruåttin mies Anders Landin. Ne kaksi opetuselokuvaa mitä olen häneltä nähnyt ovat kyllä uskomattomia hallintapläjäyksiä... kaverilla kuusikin koiraa vapaana, yksi tekee ja muut katsovat ja odottavat täysin rauhallisina... pyörälenkilläkin voi käydä koirat vapaana ja kaikki kuusi juoksevat yhtäaikaa nätisti rinnakkain pyörän vierellä. Ja kun siinä on niitä nuoriakin koiria mukana! Että ei voi kyllä hallintaongelmissa vedota siihen, että kun tää on niin nuori vielä. Vetoan siis omaan ikääni, kyllä minäkin sitten seitenkymppisenä osaan.
24.3.2012
Muuttamisen lomassa
Tai ainakaan tämä aika ei mitään lomaa ole, ihan hirvee tavaralaatikkohelvetti päällä. Kapeat käytävät johtavat keittiöön, makkariin ja vessaan, välissä mukavia ylitettäviä esteistä... Koirat pääsääntöisesti häkissä kun ne on muuten koko ajan tiellä... No koittaa se parempi aika, olemme yrittäneet laumalle viestiä! Oma piha ja iso tupa! Metsä vieressä, jahtimaat ovelta! Viikon päästä!!!
Treenit ovat viime päivinä jääneet peruslenkin ohessa tokoiluun. Eilen kävimme koko porukka kaupassa ja sopivasti oli jää sulanut viereisellä kentällä ja kävimme tottistelemassa siinä sivussa kolmella koiralla. Yllättävän hyvin onnistui, minä ohjasin seisojia ja naisväki Ahkua. Seisojat pystyi vaihtamaan lennosta niin, että toinen jäi aina paikalle makuulle ja toinen lähti siitä seuraamaan. Varsinkin Iisi oli parempi, kuin osasimme odottaa. Maahanmeno on tällä hetkellä oikein säpäkkä ja pysyykin hyvin. Päästin seisojat myös yhtä aikaa leikkiä lyömään ja komennolla hetken päästä kumpikin maahan, eipä tuossa ollut ongelmia. Nimellä rivistä luoksetulo oli hankalin, mutta vanhoille koirille! Iisi oli ainoa, joka kuunteli käskyt...
Äsken kävin kaikkien koirien ja vauvan kanssa vaunulenkillä. Koirien ohituksia tuli neljä ja kaikki sujuivat hienosti. Iisikään ei edes hihnaa kiristänyt, kiinnostunut kyllä oli vastaantulijoista. Inahdustakaan ei kuulunut! Hienoa, kyllä se vaan työ kantaa hedelmää kun jaksaa vaatia!
Nouto on nyt siinä vaiheessa, että noutokäskyllä ottaa noutoesineen kädestä ja pitää kunnes kuuluu irti. :) Näin mukavimmilla noutoesineillä, ei vielä kaikilla. Oikealla tiellä kuitenkin ollaan!
Treenit ovat viime päivinä jääneet peruslenkin ohessa tokoiluun. Eilen kävimme koko porukka kaupassa ja sopivasti oli jää sulanut viereisellä kentällä ja kävimme tottistelemassa siinä sivussa kolmella koiralla. Yllättävän hyvin onnistui, minä ohjasin seisojia ja naisväki Ahkua. Seisojat pystyi vaihtamaan lennosta niin, että toinen jäi aina paikalle makuulle ja toinen lähti siitä seuraamaan. Varsinkin Iisi oli parempi, kuin osasimme odottaa. Maahanmeno on tällä hetkellä oikein säpäkkä ja pysyykin hyvin. Päästin seisojat myös yhtä aikaa leikkiä lyömään ja komennolla hetken päästä kumpikin maahan, eipä tuossa ollut ongelmia. Nimellä rivistä luoksetulo oli hankalin, mutta vanhoille koirille! Iisi oli ainoa, joka kuunteli käskyt...
Äsken kävin kaikkien koirien ja vauvan kanssa vaunulenkillä. Koirien ohituksia tuli neljä ja kaikki sujuivat hienosti. Iisikään ei edes hihnaa kiristänyt, kiinnostunut kyllä oli vastaantulijoista. Inahdustakaan ei kuulunut! Hienoa, kyllä se vaan työ kantaa hedelmää kun jaksaa vaatia!
Nouto on nyt siinä vaiheessa, että noutokäskyllä ottaa noutoesineen kädestä ja pitää kunnes kuuluu irti. :) Näin mukavimmilla noutoesineillä, ei vielä kaikilla. Oikealla tiellä kuitenkin ollaan!
21.3.2012
Tyhmiä vaikeuksia!
Iisin noutoon liittyvät "ongelmat" ovat kyllä typeriä. Kokeilin kanidamia ulkona, pudotti heti. Sisällä pitää tai niin ainakin luulin. Pistin toisen damin taskuun häiriöksi. Eipä pitänyt enää, vaan pudotti... Odotti vain saavansa sen toisen damin. Siis pelkästään se, että mulla on toinen noutoesine taskussa riitti sekoittamaan keskittymisen. Myöhemmin kokeilin puolihuolimattomasti ohimennen noutokäskyllä sitä toista damia. Ei mitään ongelmaa, eikä meinannutkaan pudottaa. Oli paljon mieluisampi kuin kanidami. Koira kokeilee, että koskeeko tämä nyt kaikkia esineitä ja paikkoja.
Miksi tämmöistä hinkkaan, onko tässä mitään järkeä? Eikö olisi helpompi vain antaa olla ja luottaa siihen, että kyllä se noutaa kun on noutanut tähänkin asti? Minulla on ajatus viedä nouto pidemmälle kuin se Uskolla on. Haluan sen olevan epäröimätöntä ja helposti ohjattavaa. Siksi keskityn nyt mahdollisimman perusteelliseen alkuun, jonka päälle sitten ruvetaan rakentamaan ohjausta, markkeerausta ja muuta temppuilua. Noutotaipumus on minusta testattu, kyllä tuo koira aarteensa minulle tuo ja ammutut linnut.
Uskolla on noudossa puutteita (jotka tosin olisivat vieläkin korjattavissa), vaikka se onkin täysin toimiva peli siihen hommaan. Usko valikoi riistaa, jos mahdollista. Esimerkiksi jos on tippunut heinäri ja tavi samasta tilanteesta, ei tavi ole kovin mieluinen hakea. Ohjattavuus ei ole tarpeeksi hyvä, vaan työskentelee liian itsenäisesti joka tilanteessa. Se ei tietenkään haittaa ellet ole nähnyt pudotusta, mutta jos pitäisi nopeasti saada lintu tietystä paikasta pois, on koira aika hankala sinne saada, jos koira ei ole nähnyt putoavaa lintua. Suora eteneminen varsinkin vedessä, eli eteenlähettäminen on myös vaikeaa. Siihen vielä joku vesistössä oleva este (ruovikko, kivi, pieni saari yms.) ja siihen tökkää Uskon haku, ei ylitä sitä ja jatka etenemistä. Moni näistä puutteista on tullut ilmi nyt muutaman vuoden merellä sorsastuksen yhteydessä.
En halua, että Iisi epäröi noutokäskyn suhteen yhtään tai valikoi paikkoja ja riistaa. Koiran tulee ymmärtää, että noutokäskyllä tehdään kaikki tehtävissä oleva, että riista saadaan talteen! Katsotaan, miten tuo tavoite toteutuu :)
Miksi tämmöistä hinkkaan, onko tässä mitään järkeä? Eikö olisi helpompi vain antaa olla ja luottaa siihen, että kyllä se noutaa kun on noutanut tähänkin asti? Minulla on ajatus viedä nouto pidemmälle kuin se Uskolla on. Haluan sen olevan epäröimätöntä ja helposti ohjattavaa. Siksi keskityn nyt mahdollisimman perusteelliseen alkuun, jonka päälle sitten ruvetaan rakentamaan ohjausta, markkeerausta ja muuta temppuilua. Noutotaipumus on minusta testattu, kyllä tuo koira aarteensa minulle tuo ja ammutut linnut.
Uskolla on noudossa puutteita (jotka tosin olisivat vieläkin korjattavissa), vaikka se onkin täysin toimiva peli siihen hommaan. Usko valikoi riistaa, jos mahdollista. Esimerkiksi jos on tippunut heinäri ja tavi samasta tilanteesta, ei tavi ole kovin mieluinen hakea. Ohjattavuus ei ole tarpeeksi hyvä, vaan työskentelee liian itsenäisesti joka tilanteessa. Se ei tietenkään haittaa ellet ole nähnyt pudotusta, mutta jos pitäisi nopeasti saada lintu tietystä paikasta pois, on koira aika hankala sinne saada, jos koira ei ole nähnyt putoavaa lintua. Suora eteneminen varsinkin vedessä, eli eteenlähettäminen on myös vaikeaa. Siihen vielä joku vesistössä oleva este (ruovikko, kivi, pieni saari yms.) ja siihen tökkää Uskon haku, ei ylitä sitä ja jatka etenemistä. Moni näistä puutteista on tullut ilmi nyt muutaman vuoden merellä sorsastuksen yhteydessä.
En halua, että Iisi epäröi noutokäskyn suhteen yhtään tai valikoi paikkoja ja riistaa. Koiran tulee ymmärtää, että noutokäskyllä tehdään kaikki tehtävissä oleva, että riista saadaan talteen! Katsotaan, miten tuo tavoite toteutuu :)
19.3.2012
Iisin noutolukon purkua
Ollaan päästy eteenpäin Iisin noutolukon kanssa. Nouto lukkiintui täysin pari viikkoa sitten, kun kokeilin painavampaa damia noutoesineenä. Koira meni aivan ylikierroksille, juoksenteli ympäriinsä ja nyhti ja puri damia, eikä tuonut perille asti. Kun vähän murahdin, ei damia tuotu enää kuin viiden metrin päähän. Puhalsin onneksi pelin poikki, vaikka söi miestä melkoisesti ja sisällä kiehui.
Olen nyt kolmena päivänä käyttänyt kolinapurkkia lenkeillä ja tehnyt perustottista koira vapaana. Eipä ole montaa kertaa tarvinnut kolinapurkkia käyttää, kun Iisi tottelee joka risausta. Tultiin tänään koulutuskentältä vapaana pois, ohitimme yhden koiran ja yhden sauvakävelijän ja Iisi pysyi hallinnassa ilman isompaa ongelmaa. Kiinnipitoaikahan nyt on ja ollaan taajamassa... noudon palauttamisen varjolla saanen rötökseni anteeksi ja olihan tuo välittömästi kytkettävissä :)
Sitten tosipaikan eteen. Otin kanidamin, koska tiesin sen olevan mieluisammasta päästä. Koira sivulle ja tarjosin damia suuhun. Iisi käänsi päänsä pois. Laitoin hellästi mutta jämerästi damin suuhun, Iisi sylkäisi sen heti pois. En sanonut mitään. Otin muutaman kerran uusiksi samanlaisella menestyksellä, mutta kehuin heti sinä pienenä hetkenä, kun dami oli suussa. Vapautin koiran ja pidin muutaman minuutin tauon. Sitten uudestaan. Koira yritti häslätä ja alkoi nostaa kierroksia, kolautin purkkia, vaikka treenattiinkin tekniikkaa. Ei kuitenkaan ollut siinä kohtaa dami koiralla tai mitään noutokäskyä päällä. Iisi rauhoittui heti. Seuraavalla damin suuhun laitolla Iisi piti sitä vähän aikaa ja luovutti käteen. Palkkasin vapauttamalla koiran ja heittämällä damin vähään matkaan, jonka perään koira sai mennä. Toi sen heti minulle ilman mitään ongelmaa! Taas taukoa pari minuuttia. Tein vielä kolme kanidamin suuhun laittamista noutokäskyllä, otti joka kerta ja piti, kunnes sanoin irti, luovutus käteen! Palkkasin jälleen heittämällä damin, jonka Iisi heti haki. Kehuja ja makkaraa käytin myös koiran tehdessä oikein.
Ensimmäinen lukko lienee auennut ja Iisi hyväksyy kanidamin ottamisen suuhun noutokäskyllä. Ajattelin jatkaa tätä harjoittelua viikon päivät ja vaihtaa sitten noutoesinettä ja paikkaa pikkuhiljaa. Minusta tuntuu, että olen ollut liian arka noudon kanssa peläten, että se menee kerrasta pilalle, jos tulee jotain takapakkia. Kyse lienee enemmän ollut omasta huonosta itsetunnosta noutokoulutuksen suhteen. Nyt hallintaharjoittelulla myös oma itsetunto kasvoi koiraan vaikuttamisessa ja uskalsin viedä loppuun asti tekemäni noutotreenin, vaikkei se aluksi onnistunutkaan. Lisäksi en hermostunut yhtään, vaikka Iisi aluksi sylki kanidamin pois suusta, koska tiesin, että koira taipuu kuitenkin jossakin vaiheessa. Tällaisilla asioilla on mielestäni merkitystä, koska koira aistii varmasti sen, millä asenteella ohjaaja matkassa on ja tarviiko tätä oikeasti totella myös koiran kannalta epämiellyttävissä asioissa. Kolmen koiran lyhyellä kokemuksella on alkanut tuntumaan, että koiraa koulutetaan eniten kouluttamalla itseään ajattelemaan oikein. Lause "koirankoulutus on ihmisen psykologiaa" taitaa olla totta.
Olen nyt kolmena päivänä käyttänyt kolinapurkkia lenkeillä ja tehnyt perustottista koira vapaana. Eipä ole montaa kertaa tarvinnut kolinapurkkia käyttää, kun Iisi tottelee joka risausta. Tultiin tänään koulutuskentältä vapaana pois, ohitimme yhden koiran ja yhden sauvakävelijän ja Iisi pysyi hallinnassa ilman isompaa ongelmaa. Kiinnipitoaikahan nyt on ja ollaan taajamassa... noudon palauttamisen varjolla saanen rötökseni anteeksi ja olihan tuo välittömästi kytkettävissä :)
Sitten tosipaikan eteen. Otin kanidamin, koska tiesin sen olevan mieluisammasta päästä. Koira sivulle ja tarjosin damia suuhun. Iisi käänsi päänsä pois. Laitoin hellästi mutta jämerästi damin suuhun, Iisi sylkäisi sen heti pois. En sanonut mitään. Otin muutaman kerran uusiksi samanlaisella menestyksellä, mutta kehuin heti sinä pienenä hetkenä, kun dami oli suussa. Vapautin koiran ja pidin muutaman minuutin tauon. Sitten uudestaan. Koira yritti häslätä ja alkoi nostaa kierroksia, kolautin purkkia, vaikka treenattiinkin tekniikkaa. Ei kuitenkaan ollut siinä kohtaa dami koiralla tai mitään noutokäskyä päällä. Iisi rauhoittui heti. Seuraavalla damin suuhun laitolla Iisi piti sitä vähän aikaa ja luovutti käteen. Palkkasin vapauttamalla koiran ja heittämällä damin vähään matkaan, jonka perään koira sai mennä. Toi sen heti minulle ilman mitään ongelmaa! Taas taukoa pari minuuttia. Tein vielä kolme kanidamin suuhun laittamista noutokäskyllä, otti joka kerta ja piti, kunnes sanoin irti, luovutus käteen! Palkkasin jälleen heittämällä damin, jonka Iisi heti haki. Kehuja ja makkaraa käytin myös koiran tehdessä oikein.
Ensimmäinen lukko lienee auennut ja Iisi hyväksyy kanidamin ottamisen suuhun noutokäskyllä. Ajattelin jatkaa tätä harjoittelua viikon päivät ja vaihtaa sitten noutoesinettä ja paikkaa pikkuhiljaa. Minusta tuntuu, että olen ollut liian arka noudon kanssa peläten, että se menee kerrasta pilalle, jos tulee jotain takapakkia. Kyse lienee enemmän ollut omasta huonosta itsetunnosta noutokoulutuksen suhteen. Nyt hallintaharjoittelulla myös oma itsetunto kasvoi koiraan vaikuttamisessa ja uskalsin viedä loppuun asti tekemäni noutotreenin, vaikkei se aluksi onnistunutkaan. Lisäksi en hermostunut yhtään, vaikka Iisi aluksi sylki kanidamin pois suusta, koska tiesin, että koira taipuu kuitenkin jossakin vaiheessa. Tällaisilla asioilla on mielestäni merkitystä, koska koira aistii varmasti sen, millä asenteella ohjaaja matkassa on ja tarviiko tätä oikeasti totella myös koiran kannalta epämiellyttävissä asioissa. Kolmen koiran lyhyellä kokemuksella on alkanut tuntumaan, että koiraa koulutetaan eniten kouluttamalla itseään ajattelemaan oikein. Lause "koirankoulutus on ihmisen psykologiaa" taitaa olla totta.
18.3.2012
Hirvisuolla hiihtämässä
Hep. Kävimmä aamutuimaan hiihtämässä koko perhe Hirvisuolla. Komia oli keli ja koirien hihnat unohtui tarkoituksella autoon. Ahku oli vapaana koko ajan, Usko ja Iisi vuorotellen, välillä kumpikin käskyn alla. En halua päästää edelleenkään Uskoa opettamaan Iisille kilometrihakua. Ajattelin aluksi, että saas nähä, mitä tulee kun pitäisi hiihtämällä pitää Iisi nätisti vierellä kulkemassa... Pelkohan oli tietenkin turha!
Kuvassa on tilanne se, että Usko on etumaastossa ja Iisi kulkee nätisti vierellä ja Ahku odottelee kuvaajia. Pidän tätä kyllä melkoisena edistysaskeleena, sillä Iisille on ollut kaikkein vaikeinta katsella rauhassa, kun Usko pääsee juoksemaan. Usko on ollut sille suurin fanituksen kohde, ainakin koiramaailmassa. Toivon tietenkin, että olemme me ihmiset oikeasti vielä suurempi.
 |
| Kuin kuutamolla hiihtäisi :) |
Lintuja ei nähty, mikä oli pienoinen ihme. Riekkoja kyllä yleensä näkee tuolla ja ainakin jälkiä. Nyt ei näkynyt niitäkään. Tosin eilinen lumisade ja kova tuuli lienee sotkenut ainakin vanhemmat jäljet.
Kun takaisin autolle hiihdeltäessä kaikki koirat olivat välillä nätisti seuraamassa, tuntui kuin olisin ollut Hirvisuon Anders Landin :)
17.3.2012
Iisin lapsuus loppui, pohdintaa noutokoulutuksen pohjalta
Iisin koulutuksessa olemme siinä pisteessä, että kaikenlaiselle härväämiselle ja asiaankuulumattomalle toiminnalle ruvetaan laittamaan pistettä. Eipä sillä, että härvääminen olisi ennenkään ollut sallittua. Sitä on vain katsottu sen verran läpi sormien, että kunhan koira on ollut korvat auki ja yrittänyt tehdä työnsä meille, niin ei olla liikaa muistutettu tekemisen tavasta. Rauhallisuudesta on myös pyritty aina palkitsemaan tähänkin saakka. Eli ihmiselle tekeminen on ollut ensisijaista, kaikki muu toissijaista.
Nyt aletaan vaatia pikkuhiljaa tekemisen tapaakin ja se tapa on rauhallisesti. Häsläämättömästä tekemisestä palkitaan ja jos koira kiertää ylikierroksille, tekemiselle tulee stoppi. Vänkäämään ei aleta, se tekee hallaa vain yhteistyölle. Soittelin tänään kasvattajalle nouto-ongelmasta ja sain puhelun aikana hyviä neuvoja ylipäätään koko koiran kanssa olemiseen tässä vaiheessa. Siinä se sitten kypsyi tämä päätös, että kyllä sitä häsläämistä on jo katsottu tarpeeksi läpi sormien.
Miten tämä sitten tapahtuu? Koiran mielentila palautetaan takaisin rauhalliseksi. Ellei palaudu, loppuu treeni siihen ja myöhemmin sitten uudestaan. Ei vänkäämistä. Iisin kohdalla toiminta on helppoa. Kolinapurkki toimii tuohon koiraan kuin junan vessa. Kävin tänään lenkillä kolinapurkin kanssa (ja oli mulla Iisikin mukana hehe... :) ja sain lenkin aikana kolme asiaa purkilla kuntoon. 1.Luoksetulo: on tullut hyvin, siinä ei mitään, mutta heti kun saa palkan, lähtee uudestaan juoksemaan. Nyt ravistin purkkia, kun koira säntäsi uudestaan liikkeelle ja Iisi tuli heti takaisin suurin piirtein maata myöten. Seuraavassa luoksetulossa Iisi jäi istumaan palkan jälkeen eteeni. 2.Istuminen: Iisi menee helposti maahan, kun sen jättää istumaan odottamaan. Nyt heläytin purkkia, kun meni maahan. Se oli siinä, istumasta ei enää maahan menty! 3.Hihnassa kävely: kaikki purkin käyttämiset aiheuttivat sen, että Iisi ei höntyillyt hihnassa lainkaan, vaan käveli tarkasti lapa polven kohdalla.
Kuulostaa uskomattomalta, että kymmenen minuutin treenillä saadaan tämmöisiä tuloksia. En uskokaan, että tässä tapahtui mitään ihmeellistä. Kaikkia nuita juttuja, mitä Iisi teki, olemme kyllä vahvistaneet. Eli olemme tavallaan ne opettaneet koiralle. Joka lenkillä olen esimerkiksi kehunut ja useasti myös herkulla palkannut, kun koira kävelee oikeassa kohdassa. Naksutinta olemme myös käyttäneet oikean suoritteen merkitsemiseksi. Olemme tavallaan merkinneet koiralle oikean käytöksen. Koskaan emme ole sitä kuitenkaan ehdottomasti vaatineet, vaan enemmänkin jättäneet vain huomioimatta esimerkiksi istumasta maahan liukumiset. Myös uutuuden huuma voi olla mahdollista. Jos kolinapurkkia käyttäisi joka päivä, se varmastikin menettäisi tehonsa.
Tämä koko ketju sai alkunsi siitä, kun mietin, miten saan treenattua noutoa kun tuo koira kiihdyttää itsensä heti (tai sitten minä kiihdytän koiran...) aivan liian koville kierroksille noutoa treenatessa. Tämmöisessä tilassa ei ole järkevää treenata yhtään mitään. Kasvattajan ohje oli, että ensin hallinta ja oikea mielentila koiralle muualla ja sitten vasta treenaamaan tekniikoita. Allekirjoitan tämän. Nyt sitten vain pienin askelin noutoa rakentamaan sellaiseksi, että sitä voi myös koiralta vaatia vaikean paikan tullen. Hallinta ja kuuliaisuus nostetaan ensin riittävälle tasolle.
Uskon tälläkin hetkellä, että seisottu lintu tulee kyllä käteen. Mutta entäpä muiden ampuma haavakkosorsa, joka on ollut kaislikossa kolme päivää? Tai kylmä lintu? Kettu, minkki ja supikoira? Voittajaluokan vesityö, jossa koira ei näe heittoa, eikä ammuta? Nouto on saatava sellaiseen kuosiin, että sitä voi koiralta myös vaatia ja koira sinulle sen riistan etsii tilanteessa kuin tilanteessa!
Nyt aletaan vaatia pikkuhiljaa tekemisen tapaakin ja se tapa on rauhallisesti. Häsläämättömästä tekemisestä palkitaan ja jos koira kiertää ylikierroksille, tekemiselle tulee stoppi. Vänkäämään ei aleta, se tekee hallaa vain yhteistyölle. Soittelin tänään kasvattajalle nouto-ongelmasta ja sain puhelun aikana hyviä neuvoja ylipäätään koko koiran kanssa olemiseen tässä vaiheessa. Siinä se sitten kypsyi tämä päätös, että kyllä sitä häsläämistä on jo katsottu tarpeeksi läpi sormien.
Miten tämä sitten tapahtuu? Koiran mielentila palautetaan takaisin rauhalliseksi. Ellei palaudu, loppuu treeni siihen ja myöhemmin sitten uudestaan. Ei vänkäämistä. Iisin kohdalla toiminta on helppoa. Kolinapurkki toimii tuohon koiraan kuin junan vessa. Kävin tänään lenkillä kolinapurkin kanssa (ja oli mulla Iisikin mukana hehe... :) ja sain lenkin aikana kolme asiaa purkilla kuntoon. 1.Luoksetulo: on tullut hyvin, siinä ei mitään, mutta heti kun saa palkan, lähtee uudestaan juoksemaan. Nyt ravistin purkkia, kun koira säntäsi uudestaan liikkeelle ja Iisi tuli heti takaisin suurin piirtein maata myöten. Seuraavassa luoksetulossa Iisi jäi istumaan palkan jälkeen eteeni. 2.Istuminen: Iisi menee helposti maahan, kun sen jättää istumaan odottamaan. Nyt heläytin purkkia, kun meni maahan. Se oli siinä, istumasta ei enää maahan menty! 3.Hihnassa kävely: kaikki purkin käyttämiset aiheuttivat sen, että Iisi ei höntyillyt hihnassa lainkaan, vaan käveli tarkasti lapa polven kohdalla.
Kuulostaa uskomattomalta, että kymmenen minuutin treenillä saadaan tämmöisiä tuloksia. En uskokaan, että tässä tapahtui mitään ihmeellistä. Kaikkia nuita juttuja, mitä Iisi teki, olemme kyllä vahvistaneet. Eli olemme tavallaan ne opettaneet koiralle. Joka lenkillä olen esimerkiksi kehunut ja useasti myös herkulla palkannut, kun koira kävelee oikeassa kohdassa. Naksutinta olemme myös käyttäneet oikean suoritteen merkitsemiseksi. Olemme tavallaan merkinneet koiralle oikean käytöksen. Koskaan emme ole sitä kuitenkaan ehdottomasti vaatineet, vaan enemmänkin jättäneet vain huomioimatta esimerkiksi istumasta maahan liukumiset. Myös uutuuden huuma voi olla mahdollista. Jos kolinapurkkia käyttäisi joka päivä, se varmastikin menettäisi tehonsa.
Tämä koko ketju sai alkunsi siitä, kun mietin, miten saan treenattua noutoa kun tuo koira kiihdyttää itsensä heti (tai sitten minä kiihdytän koiran...) aivan liian koville kierroksille noutoa treenatessa. Tämmöisessä tilassa ei ole järkevää treenata yhtään mitään. Kasvattajan ohje oli, että ensin hallinta ja oikea mielentila koiralle muualla ja sitten vasta treenaamaan tekniikoita. Allekirjoitan tämän. Nyt sitten vain pienin askelin noutoa rakentamaan sellaiseksi, että sitä voi myös koiralta vaatia vaikean paikan tullen. Hallinta ja kuuliaisuus nostetaan ensin riittävälle tasolle.
Uskon tälläkin hetkellä, että seisottu lintu tulee kyllä käteen. Mutta entäpä muiden ampuma haavakkosorsa, joka on ollut kaislikossa kolme päivää? Tai kylmä lintu? Kettu, minkki ja supikoira? Voittajaluokan vesityö, jossa koira ei näe heittoa, eikä ammuta? Nouto on saatava sellaiseen kuosiin, että sitä voi koiralta myös vaatia ja koira sinulle sen riistan etsii tilanteessa kuin tilanteessa!
15.3.2012
Kuulumisia
Ahku haistaa kevään tulon. Tähän aikaan vuodesta se alkaa viettämään aikaa yhä enemmän ulkona. Alkaa olla jo vaara ilmassa unohtaa se yöksi pihalle.
Usko on arjessa nykyään niin mukava, kuin koira vain voi olla. Rauhallinen ja kuuliainen. Läheisyydenkipeä, niin kuin seisojat nyt tuppaavat olemaan. Mutta auta armias kun päästät sen irti metsässä. Laumavietistä ei tunnu olevan mitään jäljellä. Kävimme tässä hiihtelemässä Varjakan saaren ympäri meren jäällä. Usko oli kuuliaisesti vapaana sivulla koko lenkin paitsi kun rauhallisemman paikan koittaessa päästin sen vähän jaloittelemaan... Sinne se hävisi saareen heti, pitämättä meistä huolta tippaakaan. 15 minuuttia meni, kunnes näimme sen juoksevan meren jäällä päämäärättömästi. Sain sen jotenkin huomaamaan minut ja Usko tuli sen näköisenä, että kuule, nyt on riistaa saari täynnä! Että ei sen kanssa juuri sunnuntailenkeillä vapaana käydä. Jos yhtään riista haisee nokkaan, se lähtee metälle.
Iisillä on yskä. Tänään torstaina ei ole tosin enää ole yskinyt. Iisin kouluttamiseen ollaan nyt keskitytty luonnollisesti eniten. Ei pelkästään siksi, että se on laumamme nuorin koirajäsen, vaan myös siksi, että käytös alkoi tuossa viikko pari sitten olemaan niin levotonta. Varmasti murrosikä painaa päälle. Ei painosteta koiraa nyt vaikeilla jutuilla, vaan keskitytään perusasioihin ja niiden ylläpitoon. Muutama päivä ollaan käyty Iisin kanssa yksistään koulutuslenkeillä ja tehty myös vähän ärsykekontrollijuttuja, eli käytännössä istu ja maahan -käskyjen eroa ollaan yritetty teroittaa. Vapaa -käskyn odottamista ollaan myös harjoiteltu. Iisihän kyllä tekee mielellään isännälle ja emännälle mieliksi, mutta tekeminen on välillä sellaista häseltämistä, että ollaan nyt ruvettu keskittymään tarkkuuteen. Oikeastaan Iisin koko ensimmäinen ikävuosi ollaan keskitytty ihmiselle töiden tekemiseen ja kaikki muu on ollut toisarvoista, siksi painimme nyt sirkustemppuongelmien kanssa.
Blogissa on eniten asiaa tällä hetkellä luonnollisesti Iisistä, koska se on laumamme nuorin koira ja koulutus eniten vaiheessa. Uskolla on omat kuvionsa jo niin metällä kuin agilityssä ja Ahku nyt on Ahku :) mukava koira kaikkeen paitsi tarkoituksella harrastamiseen. Retkikoira parhaasta päästä.
Usko on arjessa nykyään niin mukava, kuin koira vain voi olla. Rauhallinen ja kuuliainen. Läheisyydenkipeä, niin kuin seisojat nyt tuppaavat olemaan. Mutta auta armias kun päästät sen irti metsässä. Laumavietistä ei tunnu olevan mitään jäljellä. Kävimme tässä hiihtelemässä Varjakan saaren ympäri meren jäällä. Usko oli kuuliaisesti vapaana sivulla koko lenkin paitsi kun rauhallisemman paikan koittaessa päästin sen vähän jaloittelemaan... Sinne se hävisi saareen heti, pitämättä meistä huolta tippaakaan. 15 minuuttia meni, kunnes näimme sen juoksevan meren jäällä päämäärättömästi. Sain sen jotenkin huomaamaan minut ja Usko tuli sen näköisenä, että kuule, nyt on riistaa saari täynnä! Että ei sen kanssa juuri sunnuntailenkeillä vapaana käydä. Jos yhtään riista haisee nokkaan, se lähtee metälle.
Iisillä on yskä. Tänään torstaina ei ole tosin enää ole yskinyt. Iisin kouluttamiseen ollaan nyt keskitytty luonnollisesti eniten. Ei pelkästään siksi, että se on laumamme nuorin koirajäsen, vaan myös siksi, että käytös alkoi tuossa viikko pari sitten olemaan niin levotonta. Varmasti murrosikä painaa päälle. Ei painosteta koiraa nyt vaikeilla jutuilla, vaan keskitytään perusasioihin ja niiden ylläpitoon. Muutama päivä ollaan käyty Iisin kanssa yksistään koulutuslenkeillä ja tehty myös vähän ärsykekontrollijuttuja, eli käytännössä istu ja maahan -käskyjen eroa ollaan yritetty teroittaa. Vapaa -käskyn odottamista ollaan myös harjoiteltu. Iisihän kyllä tekee mielellään isännälle ja emännälle mieliksi, mutta tekeminen on välillä sellaista häseltämistä, että ollaan nyt ruvettu keskittymään tarkkuuteen. Oikeastaan Iisin koko ensimmäinen ikävuosi ollaan keskitytty ihmiselle töiden tekemiseen ja kaikki muu on ollut toisarvoista, siksi painimme nyt sirkustemppuongelmien kanssa.
Blogissa on eniten asiaa tällä hetkellä luonnollisesti Iisistä, koska se on laumamme nuorin koira ja koulutus eniten vaiheessa. Uskolla on omat kuvionsa jo niin metällä kuin agilityssä ja Ahku nyt on Ahku :) mukava koira kaikkeen paitsi tarkoituksella harrastamiseen. Retkikoira parhaasta päästä.
14.3.2012
Uutta blogia pukkaa!
No niin! Kohta alakaa tekstiä tulemaan! Kunhan saadaan asetukset kuntoon, niin että on hyvä lukia!