Täällä ollaan!

Eipä ole päivitetty kesällä kovinkaan aktiivisesti. Tämä ei tarkoita, etteikö koirien kanssa olisi pelattu, ei vaan lapsiperheessä veny aivan kaikkeen ja ylimääräiset rönsyt tuppaavat jäämään taka-alalle. No niin, mutta mitäs tässä on päällisin puolin tapahtunut. Uskon jalkaongelma osoittautui sitkeämmäksi, kuin luultiin, mutta ei kuitenkaan ylitsepääsemättömän suureksi. Elikkä oikeassa ranteessa on vanha urheiluvamma, nivelsiteen revähdys tai osittainen repeämä, joka on jotenkuten itsestään parantunut. Liiasta rasituksesta alkaa oireilemaan ja loppukesällä oli niin ärtynyt, että Usko linkkasi monta viikkoa putkeen. Suurinpiirtein kahden kuukauden lepo ja kuntoutus ja cartrophen pistokset auttoivat paranemisen alkuun ja nyt koiraa voi jo muutaman kerran viikossa juoksuttaa sen tunnin kaksi. Nivelravinnetta syötetään nyt sitten, että pysyisi kunnossa. Samaa syö Iisi ennaltaehkäisevästi lantioalueen epämuodostuman vuoksi.

Ahku on laajentanut reviiriään ja naapurit ovat tutustuneet siihen ainakin ajamalla pois tonteiltaan... hemmetin piski kun ei älyä omaa parastaan, eipä olla enää yhtä vapaasti ulkona sitten. Tilaa olisi kyllä omallakin tontilla olla, mutta kun ei tahdo itälapinkoiralle riittää mikään :) Ahku pääsi myös parin päivän hermolomalle elämästään Kyyveden saareen, johon naapurin vanhempi pariskunta sen ystävällisesti otti mukaan. Siellä sitä sitten sai mennä niinkuin lystäsi ilman rajoja, kun eihän tuo mihinkään ui. 

Metsästyspuoli on otettu Iisin kanssa ihan hyvin haltuun. Muutaman linnun olen seisonnalta ampunut, lehtokurppaa, sorsaa ja sitten viime viikonloppuna saimme ensimmäiset onnistumiset teerilläkin.

Kauden ensimmäiset teeret

Metsot ovat vieneet meitä vielä 6-0, mutta tilanteita on niillekin ollut. Seisonta on vielä kehittymätön ja epävarma, koira hakee etäisyyttä lintuun aktiivisesti ja monesti mennään liian lähelle. Ja myös seisotaan tyhjää. Nouto aloitettiin sitten alusta uudestaan... Iisi laittoi ensimmäisen seisomansa sorsan noudossa aivan jauhelihaksi, eikä aluksi meinannut tuoda koko lintua sieltä. Kun sama tapahtui vielä kylmällä peltopyyllä, aloitin koulutusnoudon. Se on alkanut tuottaa tulosta lähietäisyydellä, kolmella lämpimällä linnulla olen päässyt kokeilemaan, eikä yhtäkään ole enää purtu piloille. Luotettava se ei vielä ole, eli jatketaan treenailua vielä tämä syksy ja katsotaan sitten taas. Onpa teettänyt hommia Iisin nouto! Täytyy sitä varmaan jotain haastetta olla, mun muuten on niin lahjakas ja helppo koira metsällä. 

Agilityssä ei Anna ole nyt metsästyskauden aikana käynyt, eikä Uskon kanssa kesälläkään, kun se jalka ei ole ollut kunnossa. Ensi viikon viikonloppuna on Junkkari, nuorten kanakoirien jalostuskatselmus ja sen jälkeen ei sitten kokeita metsästyskaudella olekaan. Marraskuulle on paikka peltokokeessa Iisille vielä. Muuten metsästelemme tämän syksyn pieniä reissua tehden tässä lähialueilla ja eepeellä. Pohjoiseen ei tänä syksynä lähdetä. Ei ole ollut muutenkaan suunnitelmissa, lisäksi siellä ei kuuleman mukaan ole lintukanta sillä tasolla, mitä se täällä etelämmässä tuntuu olevan.

Ai niin ja käytiin korottamassa vesityön pisteita neloseen! Vitonen olis tullu, mutta tuomarin maassa ollut kansio alkoi kesken kaiken kiinnostamaan niin paljon, että piti käydä laskemassa lintu välillä siihen ja siitä sitten uudestaan tuoda minulle...

Eero