Käytiinpä viikonloppuna juhlistamassa Iisin velipoikaa, J-12 Urpoa ja KVA Almaa, kaiken hyvän alkua ja juurta, Iisin ja sisarustensa emää. Tulipa hieno ja polveileva lause. Aloitimme juhlat fasaanijahdilla. Kaikille osallistujille saatiin lintutilanteita ja yhtä lukuunottamatta myös pudotuksia. Iisi ei ollut oikein terässä. Riistatöissä ei mitään ongelmaa ollut, mutta lintujen seisontaan saanti oli nihkeää. Maajäljet häiritsivät, eikä haku vauhdikkuudesta huolimatta tuottanut tulosta verrattuna sisaruksiin. Ero oli selkeä ilmavainuisiin sisaruksiin verrattuna, jotka tuntuivat olevan linnulla koko ajan. Iisi löyti kaksi lintua, joista toinen saatiin reppuun ja toinen juoksi alta pois, eikä Iisi saanut sitä pysäytettyä. Eli sellainen haaste Iisillä, oppia maajäljiltä pois. Muuten sisarukset olivat tasaisia ja osoittivat kaikki varhaiskypsyytensä. Pieniä viilauksia joillakin, paukkunoutoa, avanssiongelmia ja noutojuttuja, mutta pääpiirteittäin hommat kunnossa ja metsästämään pystyy.
Kasvattajan luona sitten iltapileet. Pöytä notkui jouluruuista ja koirat koulutettiin monta kertaa taas valmiiksi. Hieno ja hauska ilta, kiitos osallistujille ja kasvattajille! En jostain syystä ottanut kuvia ollenkaan, paitsi yhden, siitä Villen juhliin lahjoittamasta viskipullosta. Soli hyvää! Laitan sen nyt sitten tähän perään. Iisistä ja muistakin koirista on joitakin kuvia Urpon blogissa.
 |
| 23 vuotiasta... ei pahaa. |
Eero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti