Käytiin kaverin verkoilla pyytämässä Ahdilta ruokakaloja muttei saatu. Toinen tarkoitus reissulle oli tarkastaa rannan supikoirapaikat. Itse olin mukana oppimassa savon tavoille. Näin, kuinka supit olivat tehneet polkujaan käydessään perkuupaikalla syöpöttelemässä. Mukana meillä oli pienimynsteri Ruska, jolla supikoiria on kontollaan jo enempikin ja Usko oppipoikana vähän niinkuin minäkin. Aivan rannassa ei hajua ollut, mutta suurentaessamme lenkkiä saivat koirat hajun. Maajälkeä pitkin meni ensin Usko ja kohta perässä Ruska. Usko meni jo heinikkoaukon toiselle puolelle, kun keskeltä aukkoa kuului Ruskan kiljaisu. Siinähän se supi oli, sai otteen Ruskan kirsusta... Pahemmin ei käynyt, kaveri oli salamana paikalla ja sai supin irti koirastaan. Lopetus haulikolla ja koirat päästettiin katsomaan saalista.
 |
| Riistanhoitovastaava Ruska ja aspirantti Usko |
Vaikka Uskolta on supikoiria saatu, tapahtui koiralle kyllä nyt joku moka, meni jäljittäessään todella läheltä supikoiraa, eikä löytänyt sitä?!? Takana tullut kokeneempi Ruska tökkäsi heti supiin, vaan oli supi hereillä kun joku oli jo paikan ohittanut ja hyökkäsi terävänä takaisin. Toivottavasti oli vain satunnainen moka Uskolta, eikä tarkoituksellinen väliinjättö. Usko ei nimittäin meinannut löytää sitä maassa ollutta raatoakaan, juoksi kahdesti sen yli ennenkuin huomasi ja sitten tilanne olikin kuvan mukainen. Nenäpunkki? Jäämme seuraamaan tilannetta ja lumien tultua viimeistään uudestaan supikoirien jäljille Uskon kanssa. Iisin pidän vielä hetken erossa aivan tarkoituksellisesta supikoiran jahtaamisesta, tulee eteen jos on tullakseen.
Iisihän kävi katsomassa kanussa ollutta supia, eikä liiemmin siihen aluksi reagoinut. Kun päästimme terrierin haukkumaan, alkoi myös Iisin haukku. Emme päästäneet koiria elukkaan kiinni, mutta kyllä lopetettu supi taas sai aikaan melkoiset tapporavistukset Iisilläkin.
Eilen kävimme etsimässä Iisin kanssa lintuja, vaan löytynyt ei... jänis sen sijaa löytyi! Valkoinen jänis kirvoitti noin viiden minuutin pyrähdyksen perässä (ilman seisontaa), puoli minuuttia haukulla. En edes yrittänyt pysäyttää koiraa, oli niin etäälllä minusta kun jänis lähti sen jaloista, ettei olisi kyllä mitenkään edes kuullut huutoani. Kylmänlinnun nouto meni nappiin, ei mitään ongelmia, vaikka oli jänistilanne alla ja vieraita koiria, jotka olivat noutaneet samaa lintua. Hyvä! Ensi viikolla yritän käydä Iiriksen kanssa etsimässä Iisille vähän lintujakin eteen, niin päästään taas harrastamaan!
Eero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti