Iisi antoi käsitellä itseään hyvin kun puhdistin haavan ja tein siitä avaruuskoiran. Parin kaulapannan kiristyksen ja lisäreiän teon jälkeen vati alkoi pysymään päässäkin. |
No tokua tämä ei haittaa, mutta muuhun toimintaan tulee väkisin viikon parin tauko. Tänään oli se päivä, kun emme enää nähneet lunta missään Viinamäellä! Ja lammestakin lähti jäät. Aamulla oli vielä, iltapäivällä Usko kävi jo dippaamassa :)
Koiratkin ihmettelevät, että missä se kadonnut lumi oikein on? Lammikko häilyy taustalla. |
Aurinko helli siinä määrin, että ulkoilimme koko perhe iltasella Viinamäen markilla ja koiratkin asettuivat ryhmäkuvaan. Seisojilla nuo nenät käyvät koko ajan... missä lintuja? Iisi on löytänyt itsestään pikkulintujen seisojan, vaanii koko ajan jotain tirppaa ulkona. Aluksi juoksi niiden perässäkin, sitten minulta petti hermo ja juoksin koiran kiinni kun se ei pysähtynyt vaikka käskin (oli vielä vauvannukutuskin kesken...). Tein sen, jota en aikonut Iisille koskaan tehdä, mutta ehkä kotipihassa sallittua. Kannoin niskanahkasta takaisin ja motkotin niin pirusti. Eipä ole sen jälkeen muuten pikkulintujenkaan perässä juossut, vaan katsoo aina, missä oon kun vaanii tirppoja. Ja kerran tiedottikin :) Eli kai se palaute kohdalleen osui, vaikka hermo multa pettikin.
Vauhtia on tullut Iisi-koiraan niin turkasen paljon lisää, että ollaan ihan äimän käkenä... Siis tuo koira liitää maastonmuotojen päällä ja yli, kun se pistää pitkän silimään... aivan käsittämätön kiituri! Nyt katsotaan, ovatko ennen vuoden ikää tehdyt hallinta- ja kontaktitreenit olleet riittäviä. Jos tuo koira pysyy käsissä, voi olla linnuilla hiukka tukalat olot... Jännittää jo syksy!
Eero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti