Ollaan päästy eteenpäin Iisin noutolukon kanssa. Nouto lukkiintui täysin pari viikkoa sitten, kun kokeilin painavampaa damia noutoesineenä. Koira meni aivan ylikierroksille, juoksenteli ympäriinsä ja nyhti ja puri damia, eikä tuonut perille asti. Kun vähän murahdin, ei damia tuotu enää kuin viiden metrin päähän. Puhalsin onneksi pelin poikki, vaikka söi miestä melkoisesti ja sisällä kiehui.
Olen nyt kolmena päivänä käyttänyt kolinapurkkia lenkeillä ja tehnyt perustottista koira vapaana. Eipä ole montaa kertaa tarvinnut kolinapurkkia käyttää, kun Iisi tottelee joka risausta. Tultiin tänään koulutuskentältä vapaana pois, ohitimme yhden koiran ja yhden sauvakävelijän ja Iisi pysyi hallinnassa ilman isompaa ongelmaa. Kiinnipitoaikahan nyt on ja ollaan taajamassa... noudon palauttamisen varjolla saanen rötökseni anteeksi ja olihan tuo välittömästi kytkettävissä :)
Sitten tosipaikan eteen. Otin kanidamin, koska tiesin sen olevan mieluisammasta päästä. Koira sivulle ja tarjosin damia suuhun. Iisi käänsi päänsä pois. Laitoin hellästi mutta jämerästi damin suuhun, Iisi sylkäisi sen heti pois. En sanonut mitään. Otin muutaman kerran uusiksi samanlaisella menestyksellä, mutta kehuin heti sinä pienenä hetkenä, kun dami oli suussa. Vapautin koiran ja pidin muutaman minuutin tauon. Sitten uudestaan. Koira yritti häslätä ja alkoi nostaa kierroksia, kolautin purkkia, vaikka treenattiinkin tekniikkaa. Ei kuitenkaan ollut siinä kohtaa dami koiralla tai mitään noutokäskyä päällä. Iisi rauhoittui heti. Seuraavalla damin suuhun laitolla Iisi piti sitä vähän aikaa ja luovutti käteen. Palkkasin vapauttamalla koiran ja heittämällä damin vähään matkaan, jonka perään koira sai mennä. Toi sen heti minulle ilman mitään ongelmaa! Taas taukoa pari minuuttia. Tein vielä kolme kanidamin suuhun laittamista noutokäskyllä, otti joka kerta ja piti, kunnes sanoin irti, luovutus käteen! Palkkasin jälleen heittämällä damin, jonka Iisi heti haki. Kehuja ja makkaraa käytin myös koiran tehdessä oikein.
Ensimmäinen lukko lienee auennut ja Iisi hyväksyy kanidamin ottamisen suuhun noutokäskyllä. Ajattelin jatkaa tätä harjoittelua viikon päivät ja vaihtaa sitten noutoesinettä ja paikkaa pikkuhiljaa. Minusta tuntuu, että olen ollut liian arka noudon kanssa peläten, että se menee kerrasta pilalle, jos tulee jotain takapakkia. Kyse lienee enemmän ollut omasta huonosta itsetunnosta noutokoulutuksen suhteen. Nyt hallintaharjoittelulla myös oma itsetunto kasvoi koiraan vaikuttamisessa ja uskalsin viedä loppuun asti tekemäni noutotreenin, vaikkei se aluksi onnistunutkaan. Lisäksi en hermostunut yhtään, vaikka Iisi aluksi sylki kanidamin pois suusta, koska tiesin, että koira taipuu kuitenkin jossakin vaiheessa. Tällaisilla asioilla on mielestäni merkitystä, koska koira aistii varmasti sen, millä asenteella ohjaaja matkassa on ja tarviiko tätä oikeasti totella myös koiran kannalta epämiellyttävissä asioissa. Kolmen koiran lyhyellä kokemuksella on alkanut tuntumaan, että koiraa koulutetaan eniten kouluttamalla itseään ajattelemaan oikein. Lause "koirankoulutus on ihmisen psykologiaa" taitaa olla totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti