Iisin koulutuksessa olemme siinä pisteessä, että kaikenlaiselle härväämiselle ja asiaankuulumattomalle toiminnalle ruvetaan laittamaan pistettä. Eipä sillä, että härvääminen olisi ennenkään ollut sallittua. Sitä on vain katsottu sen verran läpi sormien, että kunhan koira on ollut korvat auki ja yrittänyt tehdä työnsä meille, niin ei olla liikaa muistutettu tekemisen tavasta. Rauhallisuudesta on myös pyritty aina palkitsemaan tähänkin saakka. Eli ihmiselle tekeminen on ollut ensisijaista, kaikki muu toissijaista.
Nyt aletaan vaatia pikkuhiljaa tekemisen tapaakin ja se tapa on rauhallisesti. Häsläämättömästä tekemisestä palkitaan ja jos koira kiertää ylikierroksille, tekemiselle tulee stoppi. Vänkäämään ei aleta, se tekee hallaa vain yhteistyölle. Soittelin tänään kasvattajalle nouto-ongelmasta ja sain puhelun aikana hyviä neuvoja ylipäätään koko koiran kanssa olemiseen tässä vaiheessa. Siinä se sitten kypsyi tämä päätös, että kyllä sitä häsläämistä on jo katsottu tarpeeksi läpi sormien.
Miten tämä sitten tapahtuu? Koiran mielentila palautetaan takaisin rauhalliseksi. Ellei palaudu, loppuu treeni siihen ja myöhemmin sitten uudestaan. Ei vänkäämistä. Iisin kohdalla toiminta on helppoa. Kolinapurkki toimii tuohon koiraan kuin junan vessa. Kävin tänään lenkillä kolinapurkin kanssa (ja oli mulla Iisikin mukana hehe... :) ja sain lenkin aikana kolme asiaa purkilla kuntoon. 1.Luoksetulo: on tullut hyvin, siinä ei mitään, mutta heti kun saa palkan, lähtee uudestaan juoksemaan. Nyt ravistin purkkia, kun koira säntäsi uudestaan liikkeelle ja Iisi tuli heti takaisin suurin piirtein maata myöten. Seuraavassa luoksetulossa Iisi jäi istumaan palkan jälkeen eteeni. 2.Istuminen: Iisi menee helposti maahan, kun sen jättää istumaan odottamaan. Nyt heläytin purkkia, kun meni maahan. Se oli siinä, istumasta ei enää maahan menty! 3.Hihnassa kävely: kaikki purkin käyttämiset aiheuttivat sen, että Iisi ei höntyillyt hihnassa lainkaan, vaan käveli tarkasti lapa polven kohdalla.
Kuulostaa uskomattomalta, että kymmenen minuutin treenillä saadaan tämmöisiä tuloksia. En uskokaan, että tässä tapahtui mitään ihmeellistä. Kaikkia nuita juttuja, mitä Iisi teki, olemme kyllä vahvistaneet. Eli olemme tavallaan ne opettaneet koiralle. Joka lenkillä olen esimerkiksi kehunut ja useasti myös herkulla palkannut, kun koira kävelee oikeassa kohdassa. Naksutinta olemme myös käyttäneet oikean suoritteen merkitsemiseksi. Olemme tavallaan merkinneet koiralle oikean käytöksen. Koskaan emme ole sitä kuitenkaan ehdottomasti vaatineet, vaan enemmänkin jättäneet vain huomioimatta esimerkiksi istumasta maahan liukumiset. Myös uutuuden huuma voi olla mahdollista. Jos kolinapurkkia käyttäisi joka päivä, se varmastikin menettäisi tehonsa.
Tämä koko ketju sai alkunsi siitä, kun mietin, miten saan treenattua noutoa kun tuo koira kiihdyttää itsensä heti (tai sitten minä kiihdytän koiran...) aivan liian koville kierroksille noutoa treenatessa. Tämmöisessä tilassa ei ole järkevää treenata yhtään mitään. Kasvattajan ohje oli, että ensin hallinta ja oikea mielentila koiralle muualla ja sitten vasta treenaamaan tekniikoita. Allekirjoitan tämän. Nyt sitten vain pienin askelin noutoa rakentamaan sellaiseksi, että sitä voi myös koiralta vaatia vaikean paikan tullen. Hallinta ja kuuliaisuus nostetaan ensin riittävälle tasolle.
Uskon tälläkin hetkellä, että seisottu lintu tulee kyllä käteen. Mutta entäpä muiden ampuma haavakkosorsa, joka on ollut kaislikossa kolme päivää? Tai kylmä lintu? Kettu, minkki ja supikoira? Voittajaluokan vesityö, jossa koira ei näe heittoa, eikä ammuta? Nouto on saatava sellaiseen kuosiin, että sitä voi koiralta myös vaatia ja koira sinulle sen riistan etsii tilanteessa kuin tilanteessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti