Tuplanollapäivä

Uskon kanssa käytiin tänään vihdoin starttaamassa toiset kisat tälle vuodelle ja toiset kisat kakkosissa ja Usko näppäränä tekaisi tuplanollan, luvanollia molemmat. Onhan se hyvä poika se! Meille tuttu tuomari Oulusta Eeva-Liisa Pohjanen oli suunnitellut mukavat radat joissa sopivasti haastettakin, yksi hyppäri ja yksi agirata kisattiin. Hitaitahan me ollaan noihin ketterämpiin koiriin (ja ohjaajiin) verrattuna, mutta viis siitä kun kuitenkin ihanneaikoihin ehditään ja nyt meno on koko ajan hanskassa. Sitä osaa arvostaa kun joitain vaiheita Uskon agihistoriassa muistelee.

Iisin agihommat on edelleen olleet erittäin vähäisiä, jotain jalkahässäkkää vieläkin hieman ilmassa :( Mutta jospa sitä kesäloman aikana ehtisi työstää asiaa eteenpäin.

Anna

Koiria ja ihmisiä

Noin 40 ihmistä, aikuisia ja lapsia, 8 toisilleen vierasta koiraa neljästä eri laumasta, koko päivä pihalla pikku hommien tekemistä ja koirat vapaana omissa jutuissaan. Ei yhtäkään tappelua, ylilyöntiä tai edes lasten päälle hyppäämistä. Ihmiset söivät pihalla, ei ongelmia koirien kanssa. Kyllä täytyy olla tyytyväinen sekä omaan laumaansa, että muidenkin koiriin, että osaavat käyttäytyä!

Liitoja

Agiliitelyhommat etenee edelleen hitaasti, olisi kyllä korkea aika saada pihatreenit aktivoitua, jotta saisi edes saavutettua tasoa pidettyä yllä. Työn, lapsen ja koiraharrastusten yhteensovittelu on vaan sellainen kuvio, ettei entisiin treenimääriin taida olla enää toviin paluuta. No, kunhan edes jotain kikkaillaan, hauskaa kun on mukavaa.

Iisin tassuvamman takia ollaan päästy treeneihin vasta kertaalleen, taitaa mennä muutamat kerrat ennen kuin saan koiran uudessa paikassa ulkokentällä hyvään työskentelymoodiin. Vähän meinasi olla meno villiä välillä, hyviäkin otteita toki siellä lomassa. Hajut meinaa toisinaan viedä mennessään, tuulet kun puhaltelevat kentälle suoraan viereisiltä pelloilta ja metsistä. Aika juurille joudutaan taas menemään, eli harjoittelemaan pelkkää palkkautumista. Mutta tämä lienee hyvää harjoitusta syksyn koitoksia ajatellen, yhteistyön tekeminen vaikka mitkä tuulet puhaltaisi.

Usko on jo onneksi näistä tuulikuvioista yli päässyt ja ymmärtää mitä agikentällä tehdään. Niin mukavaa on sen kanssa harrastella tällä hetkellä. Kepit ja kontaktit (puomin alastulo) vaatisivat taas tehostetreeniä, puomilla meinaa jäädä kokonaan esteelle. Jotenkin sitä ajattelisi, että näillä toistomäärillä olisi 2on2off jo ihan selkäytimessä, mutta kun ei niin ei. No, eiköhän se taas kesän aikana saada kuntoon, ainakin joksikin toviksi. Iisille ja Uskolle samat treenit.

Anna

Välillä käy hyvästi!

Vähän niinku Suomen peli tänään. Kun tarpeeksi luottaa tekemisiinsä, tulee lopulta onnistumisia. Ei saa luovuttaa eikä hermostua! Käytiin kylässä koirille vieraassa paikassa. Sanoin niille, että teidän paikka on sitten tässä ja toista tuntia istuttiin ja juotiin kahvia. No Ahkuhan se lirvahti johonkin kohtapuoliin. Mutta seisojat kyllä väläyttivät osaamistaan! Iisi välillä steppaili vähän, mutta ei kadonnut näköpiiristä. Lopulta tilanne oli kuvan kaltainen.

Vieraassakin paikassa voi alkaa nukkumaan. Usko ei kyllä pystynyt ihan siihen, mutta paikallaanmakuuhan onnistuu kyllä!

Sitten vesiaiheisiin. Iisistä on sukeutumassa vettä pelkäämätön peto. Ei se kovin vielä ui, mutta rannassa riehuu. Heittelin tänään järveen kiviä ja Iisi katseli. Ihan vähän vinkas, mutta muuten ihan ok, hyvin kontaktissa ja hallinnassa. Perse ei noussut kertaakaan heitoista. Tätä tullaan reenaamaan vielä paljon, kunnes Iisi tajuaa, etteivät heitot tarkoita yhtään mitään muuta kuin sitä, että saa nakkia kun pysyy paikallaan ja tuijottaa isäntää. Lopuksi vähän kuvia koirien huveista lammella. Usko ui kiinni vesimittareita ja juoksuttaa samalla Iisiä ympäri lampea. Iisi käy silloin tällöin testaamassa, osaisiko itsekin uida jo. Ahku makailee laiturilla ja ajattelee, kuinka tyhmiä voi seisojat oikein olla. Niinku lapinkoiran mielestä. 

Tää on niiiiin hauskaa!

Kyllä tuo Iisi on oikeesti aika nätti koira. Mitähän siitä sanotaan näyttelyssä?

Uskaltaa se Iisikin välillä pärskiä tuon Lohinessin hirviön perässä.

Onnistuinpa saamaan kaikki koirat samaan kuvaan. Ahku laiturilla.

Lammen asukkaita malliksi rapumerralla, ruutanoita.

Eero

Ei se niin paha ollutkaan?

Tuumasta toimeen sano viinamäkeläiset. Käytiin heittelemässä Iisille kiviä lampeen. Eipä tuo nyt niin paha ollut, kuin eilen näytti. Katsoi kyllä, kun kivet lampeen lenteli, mutta niinhän sitä pitääkin tehdä. Istui rauhallisena vieressä ja katsoi minua ja sai maggaraa. Tätä lisää, kyllä se siitä. Ääntä ei päässyt nyt ollenkaan ja hyvin oli Iisi kontanktissa. Vapautuksen jälkeen oli kyllä kiire katsomaan, mitä sinne lampeen oikein lensi. Mutta kun mitään ei näkynyt, tyydyttiin rannalta vain katselemaan.

Iisi on alkanut tutustumaan veteen ihan omaehtoisesti.                                        

Sitten treenailtiin muuten vaan. Tai Anna treenasi, minä otin kuvia koirista ja kukista. Muut koirat katsoi, kun yksi teki, hyväksi havaittu konsepti. Toimii hyvin silloin, kun Iisi pääsee tekemään :)

Uskon vuoro toimia tarkkailijana.

  

Iisille opetetaan pujottelua. Tätä tullaan tarvitsemaan syksyn koitoksissa :) Muut koirat tekevät, mitä osaavat, eli Usko on levynä maassa ja Ahku järsii keppiä.

Sitten voidaankin harrastaa kuviokelluntaa sisällä. 

Eero

Noudon palastelua...

Palastelusta puhutaan paljon koirankoulutuksessa ja ajateltiinpa tänään Annan kanssa ääneen, mitä asioita noudossa koiralta vaaditaan kohta kohdalta. Seuraava koskee treenitilannetta, ei metsästystä.

1. Koira istuu rauhassa vierellä
2. Koira istuu rauhassa vierellä, kun noutoesine lentää
3. Koira istuu rauhassa ja kontaktissa vierellä, kun sille annetaan noutokäsky
4. Koira juoksee/ui noutoesineelle
5. Koira tarttuu esineeseen hyvällä otteella
6. Koira juoksee/ui esine suussa (hyvällä otteella) ohjaajaa kohti
7. Koira istuu esine suussa ohjaajan eteen
8. Koira pitää esinettä suussa istuessaan, ei mälvää
9. Koira luovuttaa esineen käskystä
10. Koira on rauhallisena ohjaajan lähellä, kunnes käsky taas käy

Elikkä noin pikaisesti ajateltuna yksi nouto sisältää ainakin kymmenen eri osa-aluetta. Ja voi tietenkin olla enemmänkin, mutta tässä ajatelmassa nyt näin. Sitten soveltamaan tätä Iisiin!

No niin, Iisi tuo esineet minulle. Se myöskin innokkaasti ja vauhdikkaasti etenee esineelle. Tarttuminen on vielä epävarmaa kaikkiin mahdollisiin esineisiin, mutta pääsääntöisesti tarttuu hyvin. Tuo hyvin ja ote on hyvä, ellei koira ole ihan ylikierroksilla, silloin mälvää. Ei luovuta istuen ja muutenkin pudottelee joskus ennen aikojaan.

Mutta. Kaikkein suurin haaste on tuo sana rauhassa ja rauhallisena kohdissa 1,2,3 ja 10... Kokeiltiin tänään vesinoutoa, kun Iisi meni uimaan ihan omaehtoisesti. Siis aivan hirveää huutoa! Ja meinas lähtee omin lupinensa ihan koko ajan! Piti oikein kolinapurkkia käyttää, että vähän rauhottu. Siis jos jotain pitää treenata, niin sitä rauhallisuutta! Milloin tästä koirasta on tämmönen tullu? Ollaan kuitenkin pedattu rauhallista suorittamista koko koiran ikä. En todellakaan halua toista passihuutajaa Uskon lisäksi.

Pikasuunnitelma: Anna heittelee kiviä lampeen ja minä naksuttelen rauhallisuudesta ja kontaktista. Seuraava vaihe: noutoesineitä heitellään lampeen, ensin avustaja, sitten minä ja taas palkataan rauhallisuudesta ja kontaktista. Noutaa ei anneta, jos vähänkin kierrokset nousee. Usko käy kyllä hakemassa esineet, ei ne sinne jää. Kolmas vaihe, Uskoa treenataan ja Iisi vain katsoo, taas palkataan rauhallisuudesta ja kontaktista. Katotaan, päästäänkö näillä eväillä vesityökokeisiin tänä kesänä...

Eero

Ihan pihalla

Pientä pihatreeniä, siitä on meidän perheen arki tehty. 

Tässä seuraamisen alkeita opettelemassa Iisi.

Peruutusta ylämäkeen = jumppaa.

Tästä kuvasta näkee hyvin, miten Iisin istuma-asento on paljon jo korjautunut. Pientä kääntymää jaloissa vielä, mutta joulun aikaan takajalat meni käytännössä istuessa yhteen. Huomattava muutos siis.

 Meidän talouteen on näitä nättejä narttuja siunaantunut :)

 Räyh.

Anna

Paluu agikentille

Tänään palattiin rakkaan harrastuksen pariin ensimmäistä kertaa täällä uudessa kotikaupungissa. Sekä Iisille että Uskolle järjestyi mukavasti ryhmäpaikka ja kenttä on noin 10 minuutin ajomatkan päässä kotoa, luksusta! Usko oli tänään radalla ja olihan se taas pitkästä aikaa kivaa. Vaikka ihan vieras kenttä ja suhteellisen paljon lintuja lenteli siinä lähistöllä, niin tekihän se Usko kivasti hommia. Emäntä ei aina ollut ihan niin kuusella, mutta saatiin me kiemurainen rata yhtä rimantiputusta vajaa nollanakin lopulta tehtyä. Maanantaina (jos tassu on parantunut) sitten liekeissä Iisi :) Veikkaan, että vähän enempi vauhtia ja vaarallisia tilanteita edessä silloin.

Anna

Vappuna

Sais nyt tämän tötteron jo pois.

Että pääsis Ahkun kanssa turnajaisiin!