Yskäiselle tekemistä

Usko-pojalla on ollut sitkeä yskä. Ei mitään hajua, mistä se on tullut, vieraiden koirien kanssa ei ole ollut ja muut lauman koirat ovat olleet terveitä. Eläinlääkärissäkin käytiin tarkastamassa, ettei kyse ole mistään vakavammasta. Kolmen viikon yskimisen jälkeen on alkanut jo vähän helpottaa. Niinkuin arvata saattaa, alkaa koiran polla olla viikkojen levon jälkeen vähän kovilla. Päätin järjestää semmoista leppoista ja ei niin älyttömän fyysistä tekemistä. Vähän ulkoilua, joitakin noutoja virkistykseksi ja jahdin tunnelmaa. Päädyin pohdinnoissani varisjahtiin.

Hetki ennen kuin lento alkoi.

Ei vaivannut yskä muuten, paitsi että oli vielä vähän bad nose day. Kahdeksan lintua Usko silti nouti. 

Tunnin pissalenkki ja 5 pisteen riistatyö

Kävin Iisin kanssa pissalenkillä ja nykyään kun mahdollisuus on, niin tehtiin se fasaanialueilla. Kaveri lähti iliman aikojaan mukaan, kun oli nähnyt fasaaneja aikasemmin päivällä pellon reunassa. Päästettiin Iisi irti ja kuljettiin peltojen reunoja ja juteltiin niitä näitä. Sanoin vaan, että ilman tiedotusta ei fasaania ammuta, mutta jäniksen saa ampua kunhan tietää missä koira on. No Iisihän sitten jossain vaiheessa seisoi ja katseltiin sitä hetki aikaa siinä ja sitten vislasin luokse tiedotukseen. Irtosi heti ja sitten aloitettiin juoksevan linnun jäljitys. Koira paimensi linnun pellon reunaan metsän puolelta ja siihen jäi Iisi tiukasti seisomaan. Sanoin kaverille, että siinä se sun lintu nyt on, mennäänpä koiran molemmin puolin. Mentiin ja kysyin kohta, onko siellä puolen valmista. Valmista oli ja annoin avanssikäskyn. Koira nosti heti kukon ylös ja jäi paikalleen. Lintu lensi niin lähellä minua, etten ampunut vaan ajattelin päästää kukon edes vähän kauemmas. No kaveri ehti sitten ensin tiputtamaan linnun, kun sillä oli sopivampi holli. Rennosti juttelimme vähän aikaa ja koirakin odotti, että koska saa noutaa. Annoin noutokäskyn ja Iisi toi linnun ilman mitään purujuttuja minulle käteen. Eipä siinä sitten muuta, lähdettiin kotia kohti kun pimeäkin jo alkoi laskeutua. Kyllä vaan käytti tällä kertaa, näitä pissalenkkejä lisää! 

Tämmöttisen kukon mä nyt teille hoitelin.

Kansa vaatii päivityksiä!

Niinpä, onko vähän hiljasta ollunna. Keväällä meni maku koko seisojatouhusta hetkeksi kun Iisi kävi selkäkuvilla. Spondyloosi ja ylimääräinen nikama lantiossa, joka on vielä vinossa. Jotain häikkää selässä tiedettiin olevan jo lonkkakuvien perusteella, kun siinä näkyi välimuotoinen lanneristinikama. Kevättalvella Iisi oli pariin otteeseen niin kipeä, että kuvautin koko selän. No kuntoutettiin sitä koko kesä ja syödään nyt vähän lisäravinteita niin josko sillä vielä muutaman vuoden metsästäisi! Nimittäin nyt syksyllä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia selän suhteen, Iisi on ollut kunnon puolesta elämänsä vedossa. Yritetään pysyä nyt siinä.

Metällä ollaan käyty jonkin verran, ei mitään älyttömiä määriä mutta aika tuloksekkaasti kuitenkin. Alotettiin kanalintukausi Enontekiöltä ja olipahan paras Lapin reissu ikinä! Kaikki koirat toimivat, lintuja löytyi ja niitä saaliiksikin mukavasti saatiin. Porukka oli aivan mainio ja syötiin ehdottomasti parhaat riistaruuat, mitä ollaan reissuilla syöty.

Kova kolmikko ja muutama lintu malliksi.

Lapista tultuamme ollaan sitten metsästelty kotosalla sillon ku ollaan ehditty. Usko ei ole kovin mukautuvainen koira, se näytti Lapissa, mistä kana todella pissii, mutta eipä Etelä-Savon pusikoissa oikein saa mitään aikaiseksi. Jotain sai kaveri sen kanssa, kun pisti tutkan kaulaan että näki mitä se puuhaili. Muutenkin tuntuu Usko toimivan paremmin tuolla kaverilla, pitäskö se lahjottaa sille :) Seuraavat kuvat tuli mulle yhtenä viikonloppuna kun itse tanssimme jossain muualla ystävien häitä ja Usko-poika oli hoidossa...

Katohan, kaveri ampu Uskon avulla teeren :) Tais olla ns. metsästyksellinen tilanne...

Ihan riistanhoitoakin oli harrastettu. Seisonnalta kuitenkin. 

No, mun kanssahan toimii tämä Iisi aivan mainiosti. Se on ihan sama mihin sen kanssa lähdetään, kaikki hoituu. Paitsi nouto, jossa voi tehdä mitä tahansa väliltä huippusuoritus - linnun valmiiksi suolistus. Mutta riistaa löytyy ja ampumatilanteisiin pääsee. Voit kävellä miten haluat ja Iisi hoitaa etumaaston. Se on rentoa se! Samalla reissulla voi käydä katsomassa teeriä, kurppia ja fasaaneita, oikeat seisontatavat tulevat Iisiltä automaattisesti. Joitain kuvia tältä syksyltä vielä.

Tätä on piisannut tänä syksynä. Ampujasta suurimmaksi osaksi kiinni. Usko ei jostain syystä kurppaa seiso, vaan nämä on aina Iisin heiniä. 

Uskoa harmittaa kun Iisille saatiin taas teeri...

Ihan hyvä nouto tämä!

Iisi se hoiti tämänkin.

Piti ottaa kuva kun oli niin onnistunut nouto, ettei tullut edes hampaista jälkiä!

 

Päätin päivittää

Eipä ole suurempia tapahtunut. Iisillä käytiin pari kertaa fasaaneja hätyyttelemässä ja muutama saatiinkin. Sittenpä tuo kausi loppui ja nyt ei olla tehty kyllä mitään ihmeellistä koirien kanssa. Treenit ovat olleet suurinpiirtein kaikki tauolla. Agilityä on Anna käynyt muutaman kerran seisojien kanssa harjoittamassa ja siellä on mennyt hyvin. Vuoden alussa muutaman kerran tokoiltiin, mutta sekin hyyty kun porukka ei jaksanut vaivautua pimeään ja kylmään sunnuntai-iltoina. Usko täytti 7 vuotta ja Iisi 2. Ahkuhan on 8v. Kamera on ollut huonolla käytöllä... Mutta nyt viikonloppuna päätin ottaa sen mukaan ulkoilemaan!

Seisojanhöntit timanttimeressä.

Ahku raukka, ikuinen koulukiusattu.

Iisin 2-vuotiskuva. 

Tämmöttisii, viikon päästä lähdetään Saariselälle ja pitää käydä katsomassa, josko eteläisessä Inarissakin olisi riekkoja. Hiihtelyä metsäsuksilla siis luvassa Uskon ja Iisin kanssa!

Eero

Tältä koiramme näyttävät

Näin joulun 2012 kynnyksellä.

Uskon "ruokaa ja rapsutuksia kiitos" -ilme.

Ahku ihan omana ittenään.

Oliko asiaa?

Törkeää!

Iisi luulee välillä olevansa koiramaailman omistaja. Ihan sumeilematta esimerkiksi menee makaamaan Uskon päälle. Usko yrittää murisemalla sanoa, että kuule kakara läheppä tiehesi. Vaan ei lähde. Kyllä muakin ärsyttäis.

Usko niin arvostaa tämmöistä

Eero

Pilleet!

Käytiinpä viikonloppuna juhlistamassa Iisin velipoikaa, J-12 Urpoa ja KVA Almaa, kaiken hyvän alkua ja juurta, Iisin ja sisarustensa emää. Tulipa hieno ja polveileva lause. Aloitimme juhlat fasaanijahdilla. Kaikille osallistujille saatiin lintutilanteita ja yhtä lukuunottamatta myös pudotuksia. Iisi ei ollut oikein terässä. Riistatöissä ei mitään ongelmaa ollut, mutta lintujen seisontaan saanti oli nihkeää. Maajäljet häiritsivät, eikä haku vauhdikkuudesta huolimatta tuottanut tulosta verrattuna sisaruksiin. Ero oli selkeä ilmavainuisiin sisaruksiin verrattuna, jotka tuntuivat olevan linnulla koko ajan. Iisi löyti kaksi lintua, joista toinen saatiin reppuun ja toinen juoksi alta pois, eikä Iisi saanut sitä pysäytettyä. Eli sellainen haaste Iisillä, oppia maajäljiltä pois. Muuten sisarukset olivat tasaisia ja osoittivat kaikki varhaiskypsyytensä. Pieniä viilauksia joillakin, paukkunoutoa, avanssiongelmia ja noutojuttuja, mutta pääpiirteittäin hommat kunnossa ja metsästämään pystyy.

Kasvattajan luona sitten iltapileet. Pöytä notkui jouluruuista ja koirat koulutettiin monta kertaa taas valmiiksi. Hieno ja hauska ilta, kiitos osallistujille ja kasvattajille! En jostain syystä ottanut kuvia ollenkaan, paitsi yhden, siitä Villen juhliin lahjoittamasta viskipullosta. Soli hyvää! Laitan sen nyt sitten tähän perään. Iisistä ja muistakin koirista on joitakin kuvia Urpon blogissa. 

23 vuotiasta... ei pahaa. 

Eero