Uusia haasteita Iisille

Olimme koko viikonlopun Iisin kanssa fasujen ja peltopyiden perässä. Lauantaina möllikaerissa ja sunnuntaina jahtimielellä. Lauantaina saimme kokeneilta konkareilta paljon hyviä näkökulmia ja vinkkejä treenaukseen. Iisin hakua kehuttiin muuten, mutta maajäljet häiritsevät haun etenevyyttä. Ehkäpä taannoiset jäniskontaktit ovat saaneet nokkaa painumaan entistä enemmän maahan. Tähän alettiin puuttua heti pienellä hoputtamisella hakuun ja paikalle kävelemisellä silläkin uhalla, että siitä lintu lähtisi. Tämä tepsi oikeastaan heti ja lopulta Iisille ei tarvinnut sanoa paljonkaan, kun nokka irtosi maasta ja haku eteni taas. Saldo lauantailta kaksi törmäystä, perään oli hinkua juosta, mutta sain koiran pysymään aisoissa. Viimeisessä erässä sitten napsahti kaikki kohdalleen, haku hyvää ja tiukka seisonta kuusen alle, josta avanssi ja käskystä pysähtyminen, eikä aikeita perään. 

Sunnuntaina oli linnut tiukassa, kettu oli käynyt paikalla lennättämässä linnut uusiin paikkoihin ja saanut saalistakin. Haku eteni hyvin ja maajäljiltä käskin heti pois. Makkaratulien jälkeen löydettiin hyvin jalkava fasaanikukko, joka yritti Iisiä karkuun. En tiedä, oliko tilanne pelkkää tuuria vai olisiko koira oppinut juoksevista kukoista nyt jotain. Tapahtui kuitenkin niin, että Iisi seurasi vähän aikaa jälkeä, sitten jätti sen ja teki ison erkanemisen suoraan etumaastoon ja tuli sieltä kukkoa vastaan ja naulasi sen kuusen alle. Rohkea temppu koiralta ja tällä kertaa vielä onnistui. Siitä avanssi ja kukkofasaani kuusen alta lentoon Iisi aivan pyrstösulissa kiinni. Käskystä heti paikalleen ja lintu ensin niin lähellä koiraa ettei voinut ampua, sitten kuusen takana ja lopulta tuli kuusen takaa ja ensimmäinen laukaus ohi ja toinen osui, mutta huonosti ja lintu lähti liippaamaan alaspäin. Alastulopaikalta löytyi taas juoksujälki jota Iisi lähti selvittämään. Ojanpohjaa edettiin matalana ja viimein kukko löytyi, ilman avanssia lähti vielä lentoon, koira paikalla, ammuin ja kukko tippui keskelle peltoa. Koira haltuun ja ase auki, mielessä lämpimän linnun noutotreeni. Kun lähetin koiran noutoon, ei sieltä löytynytkään mitään! No mitä ihmettä, kukko oli ottanut jälleen jalat alleen... yritin aluksi löytää linnun itse mutta eihän siitä mitään tullut ja koira hakuun. Kohta taas seisonta ja näin kukon piilottelevan heinikossa hangen alla. Kytkin koiran ja kaivoin linnun käsillä pois. Tein vähän hallitumman lämpimän linnun noudon ja se meni aivan hyvin, vähän silti suu kävi, luovutus istuen. Tämä sepustus nyt tässä esimerkkinä, ettei se aina mene niinkuin strömsössä vaikka meneekin aivan oikein :)

Työvoitto ja perusposeeraus.

Niin mitä ne haasteet oli? Maajäljiltä pois oppiminen ja peräänmenemättömyyden vahvistaminen, myös törmäystilanteissa. Myös tokossa, joka taas aloitettiin, on uusia haasteita, mutta niistä myöhemmin.

Eero

Kukot kusettaa ja jänis kiusaa

Lähdettiin taas Iiriksen kanssa selvittämään, löytäisikö Iisi tänään lintuja. Löytyi kaksi kukkoa ja samalla saatiin hyvä selitys aikaisemmille tyhjille reissuille, vaikka hajuja on ollut. Ensin seisonta melkein auton vieressä viimeisen kuvan kaltaisessa rytelikössä kuusipuskaan. Etenemisessä ei mitään lähtenyt vaan alkoi noin 100 metrin jäljitys joka päättyi törmäykseen ja kukko kiroillen lentoon. Samasta linnusta vielä tyhjä seisonta johon vaiheittaista etenemistä n. 50 metriä ja hajut loppu?!? Piilotti lintu itsensä johonkin. Päästiin pellon puolelle ja sieltähän ei mitään löytynyt mutta ruokintapaikan läheisyydessä taas seisonta ja otin hetken mielijohteesta kännykän ja kuvasin tilanteen. Kun Iiriksen kanssa lähestyimme seisontaa, purki koira. Pieni mahdollisuus olisi lintu ollut saada seisonnalle, jos olisin antanut koiran mennä, mutta maatalo oli niin lähellä, että kutsuin koiran pois. 

Tämän jälkeen menimme tuonne yläpuoliselle pellolle ja Iisi kävi koukun vasemmalta ja jatkoi jäljitystä, lintu juoksi suoraan vastatuuleen ja koiralla vaan vauhti kiihtyi kunnes 150 metrin päässä minusta törmäsi kukkoon. Ei siis onnistunut linnun otto, mutta nytpä ei jäänyt tuleen makaamaan vaan rohkeasti lähti juoksevan linnun perään ja saatiin niistä siksi edes havainnot. Aikaisemmin ollaan jääty vaan pyörimään hajuille, eli kehitystä kuitenkin?

Juoksen juoksen! Joko saa mennä?

Mennessämme autolle varmaan sama jänis tuli tapaamaan Iisiä, mikä viimeksi nähtiin. Huono kuva, mutta tilanne jatkui näin: Iisi tuli tielle ja pysähtyi. Minä katsoin autolle päin ja sieltä pylkkäsi joku valkoinen vastaan. Luulin ensin kissaksi sitten koiraksi ja sitten tajusin, että sehän on vitivalkonen mettäjänis! Käskin koiran maahan ja pyörin tiellä muutenkin ja jänis vaan jatkaa pylkkäämistä meitä kohti. Viimein 15-20m kohdalla nousee takajaloilleen ja alkaa haistelemaan, että katos, siinähän sinä oletkin, ystäväni Iisi, lähdetäänkö taas kilpajuoksuun? Iisi ei lähde, sanoin ja niin jänis jatkoi matkaansa yksin tuohon vasemman puolen pusikkoon. Miten näitä jäniksiä nyt näin näkee joka reissu?

Tuolta se tietä pitkin kohta tuli se jänis. Tiesi, ettei ollut haulikkoa. 

Leikinlyöntiä

Huhuu! Pelkäätkös minua sinä senkin.

Pitkästä aikaa koirat pisti yhteisleikiksi sisällä. Siinä sidostesukka saa kyytiä!

Osataan ollakin.

Pellolla

Helppoa kauraa?

Ei löytynyt vaan lintuja ei... Mihin ne on taas kaikki hävinneet? Kun ei oo lunta maassa, niin ei voi tietää, että onko niitä edes alueella. Tuon kauran alla lymyilevä lintu ei ole kyllä helppo löydettävä. Ruokinnaltakin oli jyvät hävinneet, että kyllä niitä pitäisi siellä olla. Tehtiinpä kuitenkin mukava lenkki, Iiris selässä kantorepussa! Aina kun Iisi vähänkin hävisi näkyvistä, kuului selästä kysymys: "Missä Iisi on?" :) Tarkka koiran seuraaja.

Eero

Turkisriistan perässä

Käytiin kaverin verkoilla pyytämässä Ahdilta ruokakaloja muttei saatu. Toinen tarkoitus reissulle oli tarkastaa rannan supikoirapaikat. Itse olin mukana oppimassa savon tavoille. Näin, kuinka supit olivat tehneet polkujaan käydessään perkuupaikalla syöpöttelemässä. Mukana meillä oli pienimynsteri Ruska, jolla supikoiria on kontollaan jo enempikin ja Usko oppipoikana vähän niinkuin minäkin. Aivan rannassa ei hajua ollut, mutta suurentaessamme lenkkiä saivat koirat hajun. Maajälkeä pitkin meni ensin Usko ja kohta perässä Ruska. Usko meni jo heinikkoaukon toiselle puolelle, kun keskeltä aukkoa kuului Ruskan kiljaisu. Siinähän se supi oli, sai otteen Ruskan kirsusta... Pahemmin ei käynyt, kaveri oli salamana paikalla ja sai supin irti koirastaan. Lopetus haulikolla ja koirat päästettiin katsomaan saalista.

Riistanhoitovastaava Ruska ja aspirantti Usko

Vaikka Uskolta on supikoiria saatu, tapahtui koiralle kyllä nyt joku moka, meni jäljittäessään todella läheltä supikoiraa, eikä löytänyt sitä?!? Takana tullut kokeneempi Ruska tökkäsi heti supiin, vaan oli supi hereillä kun joku oli jo paikan ohittanut ja hyökkäsi terävänä takaisin. Toivottavasti oli vain satunnainen moka Uskolta, eikä tarkoituksellinen väliinjättö. Usko ei nimittäin meinannut löytää sitä maassa ollutta raatoakaan, juoksi kahdesti sen yli ennenkuin huomasi ja sitten tilanne olikin kuvan mukainen. Nenäpunkki? Jäämme seuraamaan tilannetta ja lumien tultua viimeistään uudestaan supikoirien jäljille Uskon kanssa. Iisin pidän vielä hetken erossa aivan tarkoituksellisesta supikoiran jahtaamisesta, tulee eteen jos on tullakseen.

Iisihän kävi katsomassa kanussa ollutta supia, eikä liiemmin siihen aluksi reagoinut. Kun päästimme terrierin haukkumaan, alkoi myös Iisin haukku. Emme päästäneet koiria elukkaan kiinni, mutta kyllä lopetettu supi taas sai aikaan melkoiset tapporavistukset Iisilläkin.

Eilen kävimme etsimässä Iisin kanssa lintuja, vaan löytynyt ei... jänis sen sijaa löytyi! Valkoinen jänis kirvoitti noin viiden minuutin pyrähdyksen perässä (ilman seisontaa), puoli minuuttia haukulla. En edes yrittänyt pysäyttää koiraa, oli niin etäälllä minusta kun jänis lähti sen jaloista, ettei olisi kyllä mitenkään edes kuullut huutoani. Kylmänlinnun nouto meni nappiin, ei mitään ongelmia, vaikka oli jänistilanne alla ja vieraita koiria, jotka olivat noutaneet samaa lintua. Hyvä! Ensi viikolla yritän käydä Iiriksen kanssa etsimässä Iisille vähän lintujakin eteen, niin päästään taas harrastamaan!

Eero

Saksanseisojan syvin olemus

Niinkuin tuota tilaa ei oikeasti olisi!

Usko palasi

Vai mitä sanotte tästä: Koira irti puoli tuntia, heti alkuun tyhjä seisonta sitten kaksi pyytä, molemmat ammuttavissa mutta jotenkin niin puusilimä olin etten ampunut, sitten teeriseisonta josta ohiammuntaa ja vielä lopuksi vakuuttava mutta valitettavasti tyhjä tiedotus. Oli siinä tapahtumia sen verran, että totean epäreilun vertailun olevan todella epäreilua. Kyllä tuokin koira linnut maastosta kaivaa, jos niitä siellä on. Tämän kaiken teki siis Usko eilen. Iisillä hakuaikaa kaksi tuntia ja yksi jänis löyty ei muuta. Epäilen, että Uskon tyhjä tiedotus oli tuolle samaiselle jänikselle, joka katsoi parhaaksi luikkia tien toiselle puolelle. Ja maasto oli sama. Aina vaan ei satu lintu eteen, oli koirana mikä tai kuka hyvänsä.