Olimme koko viikonlopun Iisin kanssa fasujen ja peltopyiden perässä. Lauantaina möllikaerissa ja sunnuntaina jahtimielellä. Lauantaina saimme kokeneilta konkareilta paljon hyviä näkökulmia ja vinkkejä treenaukseen. Iisin hakua kehuttiin muuten, mutta maajäljet häiritsevät haun etenevyyttä. Ehkäpä taannoiset jäniskontaktit ovat saaneet nokkaa painumaan entistä enemmän maahan. Tähän alettiin puuttua heti pienellä hoputtamisella hakuun ja paikalle kävelemisellä silläkin uhalla, että siitä lintu lähtisi. Tämä tepsi oikeastaan heti ja lopulta Iisille ei tarvinnut sanoa paljonkaan, kun nokka irtosi maasta ja haku eteni taas. Saldo lauantailta kaksi törmäystä, perään oli hinkua juosta, mutta sain koiran pysymään aisoissa. Viimeisessä erässä sitten napsahti kaikki kohdalleen, haku hyvää ja tiukka seisonta kuusen alle, josta avanssi ja käskystä pysähtyminen, eikä aikeita perään.
Sunnuntaina oli linnut tiukassa, kettu oli käynyt paikalla lennättämässä linnut uusiin paikkoihin ja saanut saalistakin. Haku eteni hyvin ja maajäljiltä käskin heti pois. Makkaratulien jälkeen löydettiin hyvin jalkava fasaanikukko, joka yritti Iisiä karkuun. En tiedä, oliko tilanne pelkkää tuuria vai olisiko koira oppinut juoksevista kukoista nyt jotain. Tapahtui kuitenkin niin, että Iisi seurasi vähän aikaa jälkeä, sitten jätti sen ja teki ison erkanemisen suoraan etumaastoon ja tuli sieltä kukkoa vastaan ja naulasi sen kuusen alle. Rohkea temppu koiralta ja tällä kertaa vielä onnistui. Siitä avanssi ja kukkofasaani kuusen alta lentoon Iisi aivan pyrstösulissa kiinni. Käskystä heti paikalleen ja lintu ensin niin lähellä koiraa ettei voinut ampua, sitten kuusen takana ja lopulta tuli kuusen takaa ja ensimmäinen laukaus ohi ja toinen osui, mutta huonosti ja lintu lähti liippaamaan alaspäin. Alastulopaikalta löytyi taas juoksujälki jota Iisi lähti selvittämään. Ojanpohjaa edettiin matalana ja viimein kukko löytyi, ilman avanssia lähti vielä lentoon, koira paikalla, ammuin ja kukko tippui keskelle peltoa. Koira haltuun ja ase auki, mielessä lämpimän linnun noutotreeni. Kun lähetin koiran noutoon, ei sieltä löytynytkään mitään! No mitä ihmettä, kukko oli ottanut jälleen jalat alleen... yritin aluksi löytää linnun itse mutta eihän siitä mitään tullut ja koira hakuun. Kohta taas seisonta ja näin kukon piilottelevan heinikossa hangen alla. Kytkin koiran ja kaivoin linnun käsillä pois. Tein vähän hallitumman lämpimän linnun noudon ja se meni aivan hyvin, vähän silti suu kävi, luovutus istuen. Tämä sepustus nyt tässä esimerkkinä, ettei se aina mene niinkuin strömsössä vaikka meneekin aivan oikein :)
 |
| Työvoitto ja perusposeeraus. |
Niin mitä ne haasteet oli? Maajäljiltä pois oppiminen ja peräänmenemättömyyden vahvistaminen, myös törmäystilanteissa. Myös tokossa, joka taas aloitettiin, on uusia haasteita, mutta niistä myöhemmin.
Eero
