Oppimiskäyrä

Iisin oppimiskäyrä on aivan huikea. Lähdin tosiaan testaamaan sitä tiedotusta viime päivityksen jälkeen. Kahdessa tilanteessa tarkenteli ensin kurpan ylös ja sitten ajattelin, että kun kerran koira on noin viisas, niin olenpa vain pahoillani ja katson koiraa, kyllä se tajuaa siitä, ettei kaikki mene nyt putkeen. Ja totta tosiaan tajusi! Koira hävisi vasemmalle ja lähdin sitä sielä kohta katselemaan. Siellähän se huomioliivi pilkotti vinottain minua päin. Kiersin koiran taakse ja aloin maanitella sitä tulemaan luokseni: "Iisiii, tuu käymään, ammutaan lintu vasta sitten!" Onneksi oli kokemusta Uskon tiedotuksista, en yhtään hermostunut, vaikka hetken sain puhella yksinäni. Meinasi nostaa itsekin jossain kohtaa mutta osasin sanoa EI! oikeassa kohdassa. Viimein Iisi nimittäin irtosi ja lähti etsimään minua! Matka ei ollut toki pitkä ja heti kun koira tuli luokseni olin valmiina lähtemään. Iisi pyörähti luonani ja meni viivana uudestaan seisomaan. Siitä avanssi ja kurppa ilmaan ja muistin koiraa tässä kohtaa vielä kehua! :) No kun koiran työ loppui, niin isäntä ei ollutkaan oikeassa työmoodissa vaan ampui ohi... no ei ollut aivan helppo paikka tiheässä kuusikossa, mutta se ei ole mikään selitys. Että kun harmittaa vieläkin tuo pummi. Yritin rauhoitella itseni ja koiran ennenkuin lähdettiin lintua etsimään. Etsittiin Iisin kanssa kurppaa pitempi tovi etumaastosta, jos siihen kuitenkin olisi käynyt mutta tyhjää oli.

Nooh, kohti uusia hajuja! Kohta Iisi taas hävisi tiheässä maastossa ja minulla oli yllättävän rento olo, ajattelin vain, että osaahan se tiedottaa justiinhan se nähtiin :) Kohta kutsuin koiraa ja sieltä se tuli ja meni samaan paikkaan takaisin... Aivan siitä ei koira lopulta löytynyt, mihin liivi ensimmäiseksi pysähtyi vaan päästyäni paikalle koira olikin edennyt jo kanjonin pohjalle kuusipuskaa seisomaan. Mitä näitä miettimään liikoja, koira kuitenkin minut sinne opasti. Minä velmuna ajattelin, että nyt se lintu pitää saada hollille kunnolla ja menin odottamaan kuusipuskan toiselle puolelle josta annoin avanssin. Koira eteni kuusipuskaan ja koukkasikin takaisin kun meni kurpasta ohi... Kurppa ilmaan ja pois puskasta siitä, mistä koira sinne meni :) Nyt olisi kannattanut olla koiran takana... no mistä näistä etukäteen tietää!

Tämä siis perjantaina pienellä iltalenkillä takametsässä. Lauantaina oli Annalla ja Iisillä agilityyn liittyen hyppyseminaari, jolloin en Iisiä vienyt metälle enää. Uskon kanssa tehtiin 4,5km lenkki löytämättä yhtään mitään... kaksi tyhjää seisontaa oli tulos, joista toisen koira purki itse. Edes pyytä ei saatu tulemaan pillillä. Mutta sitten sunnuntaina metsään pääsi taas tämä meidän pikku linnunhakukone.

Aamulla passitimme teeriä Usko mukana, mutta eipä niitä oikein hollille tullut, näkyi ja kuului kyllä. Sitten koiran vaihto ja pienelle lenkille suon läheisiin kangasjoteihin. Iisin meno oli alusta asti jotenkin niin yhteistyöhaluista ja miellyttävää, että sateesta huolimatta pisti hymyilyttämään. Taidamme olla jossain positiivisessa kierteessä! Jonkin ajan kuluttua Iisi kävi pari kertaa luonani ja lähti vetämään oikealle vähän sen oloisena, että tännepäin kannattaisi nyt sinunkin isäntä tulla. No minähän nykyään uskon aina koiraa ja menin perässä. Kohta Iisi jo seisoo ojanpenkkaan. Marssin suoraan seisonnalle ja ilman avanssia kurppa päättää lähteä siivilleen ja minä päätän ampua ja osun! Koira hienosti paikallaan koko ajan. Pienen rauhoittelun jälkeen Iisi noutoon ja menee heti kauas, yli putoamispaikan. Kävelen linnun lähelle ja koira tulee kohta takaisin ja saa hajun linnusta. Sanon TUO! ja Iisi nappaa kurpan ja tuo sen muutaman metrin suoraan käteeni purematta lintua ollenkaan! TYÖVOITTO!!! Kyllä minä sitten kehuin! Suolistin linnun vaikka ranskalaiset olisivat mitä mieltä tahansa moisesta toiminnasta, Iisille kelpasi keuhkot, muut jätti syömättä. Ja kohti uusia hajuja!

Olipa hyvää se keuhko! Muusta en niin välittänyt. 

Kankaan päältä alkoi kohta jäljitys jonka arvelin metson aikaansaamaksi. (Näin arvelen kyllä aina kunnes toisin todistetaan:)) Tällä kertaa olin kuitenkin oikeassa ja jäljitys päättyi ojien risteykseen alemmas puita kasvavalle suolle, johon jäin odottelemaan, että koira saisi linnusta hajun. Oikea paikka suurinpiirtein, mutta siitäpä se metso sitten lähti heti kun koira sen löyti, olin vain väärällä puolella puskaa taas, enkä voinut ampua. Noh, se ei ollut meidän metso, sanoin Iisille ja jatkettiin matkaa. Tultiin tielle, jonka varrella auto oli ja läksin autolle, olihan tuossa jo pikkulenkiksi tapahtumaa. Puhuin puhelimessa kun koira tuli luokseni ja oli sen näköinen, että tuolla saattaisi kuule olla jotain ja lähti metsään takaisin. Puhuin vaan puhelimeen ja koira tuli uudestaan sama meininki päällä ja lähti metsään. Sanoin kaverille, että nyt kuule koira tiedottaa, pitää lopettaa puhelu ja mennä kattomaan. Koira tulee kohta mua vastaan kun pääsen metsän puolelle, ja lähtee taas perkaamaan hajua. Tullaan korkeampien puiden luo ja siihen loppuu hajut. Ihmettelen vähän aikaa ja sitten yläpuolelta heittäytyy metso siivilleen ja ehdin ampua kerran ennenkuin lintu häviää toisten puiden taakse, enkä tietenkään osunut... Voi itku! Voi itkun itku... pyydän anteeksi koiralta ja käymme sitten vielä lentosuunnan tarkastamassa ennen paluuta autolle. Ei mitään, ei hajua ei höyheniä. Vaihdoin koiran vielä Uskoon ja käytiin tarkastamassa vähän pitempi alue, ei lintua, pakko myöntää, ohilaukaus se oli.

Palatakseni alkuun, niin Iisi on ihan käsittämätön omaksumaan uusia asioita. Yhden kerran kutsuin sen seisonnalta pois ja saatiin siitä hyvä tilanne ja muistin kehua koiraa, sitten se heti alkaa hakemaan isäntää linnuille. Ihan selkeää ei kaikki vielä ole, mutta jos minulle tulee olo, että koira tiedottaa ja sieltä löytyy lintukin vielä, niin eikö se silloin tiedota? Mietiskelin tässä, että tiedotus lienee yhdenlainen ilmentymä hyvästä kontaktista ja yhteistyöstä. Siksi se Iisille on varmaan aika helppokin juttu, kun hoksaa, että minähän voin käydä hakemassa sen äijän tänne kun ei se ite älyä tulla. Oli miten oli, voin sanoa, että ei ole hienompaa tunnetta olla metällä, kun voi LUOTTAA koiraan aivan täysin, että jos siellä riistaa on niin kyllä ne löytyy tavalla tai toisella ja kaikille joku tilanne saadaan niin, että isäntäkin pääsee osalliseksi!

Eero

Uutisia!

Tai mitäs uutisia ne nyt enää on, mutta kun on niin jäässä tämä päivityspuoli :) Iisi sai Junkkarista NUO2 ja näyttelypuolelta ERI:n ja kävi kääntymässä myös ROP kehässä. No ei tämä vielä mitään, mutta Iisin veli Urpo meni ja voitti koko Junkkarin! Aivan älyttömän hyvä juttu, onnea Urpo, Pekka ja Maria! Lisäksi Iisin sisko Vimma valittiin kauneimmaksi lyhkärinartuksi! Muutenkin pentueen menestys oli hyvä, 1xNUO3, 3xNUO2 ja 1xNUO1! Ei voi kun onnitella kasvattajaa ja sanoa, että KIITOS mainioista koirista! Menestystä täydensi vielä tuontikoira Dumlen NUO2! Ja joka lauseen perään huutomerkki! :) 

Junkkarin jälkeen ollaankin seisojien kanssa keskitytty metsästystouhuihin ihan tosissaan. Ehkä liiankin tosissaan, kun on välillä tahtonut mennä puristamiseksi ja linnut jäänyt saamatta koirien hyvästä toiminnasta huolimatta... pitää yrittää keskittyä kuitenkin siihen rentouteen ja nauttia yhdessäolosta siellä metässäkin, niin tulosta kyllä tulee ennemmin tai myöhemmin. Usko on kuitenkin päässyt noutamaan toisten ampumia teeriä. Iisi on alkanut metsästyskoirakoulunsa, selvä kiinnostus riistaan on johtanut myös oma-aloitteisiin nostoihin ja jopa perässäjuoksemiseen, vaikkakin pysähtyy heti käskystä. Silti onnistumisiakin on tullut joka reissulla ja riistakosketuksia PALJON. 

Lehtokurppia lienee saapunut jo pohjoisesta päin lisää, koska niitä löytyy nyt todella hyvin. Ajattelin ihan asiakseni lähteä katsomaan kurppien kanssa, alkaisiko Iisillä irtoamaan tiedotus. Teerillä on paha moista treenata tähän aikaan vuotta, vaikka se saattaisikin onnistuakin, mutta kurpillahan se on hyvä treenata. Eli tänään kurppamaille lompsis! Viime reissulla oli jo vähän sellainen kutina, että onkohan koiralla lintu edessä kun pari kertaa ramppasi mun luona ja lähti samaan paikkaan. No koira seisoi sitten kohta kurpan etumaastossa mutta nosti itse. Vasta jälkeenpäin tuli mieleen, että tiedottikohan tuo? On siis oikea aika ottaa siitä selvää!

Aksan mm-kisat oli jossain päin maailmaa viime viikonloppuna ja meillä tupa täynnä koiria ja ihmisiä katsomassa sitä. Minä kyllä olin metällä, mutta muu perhe viihdytti itseään koirien kakkoslajia seuraten. Tämmönen kuva sitten napattiin nelijalkaisista osallistujista.

Kaksi laumaa koiria katsomassa Viinamäellä agilityn mm-kisoja

Tämän myötä mukavaa syksyn jatkoa kaikille ja vielä on kautta jäljellä!

Eero

Syttyminen tapahtui!

Siltä ainakin vaikuttaa. Käytiin tuossa pikkulenkki heittämässä kaverin kanssa vesisateella. Tähtäimessä teeret ja koirana Iisi. No eipä tuo pöllömmin mennytkään!

Pistää hymyilyttämään näin mallikas yhteistyö!

Ja kaverikin osui viimein. Työn tekijälle sitten tappaiset!

Eero

Täällä ollaan!

Eipä ole päivitetty kesällä kovinkaan aktiivisesti. Tämä ei tarkoita, etteikö koirien kanssa olisi pelattu, ei vaan lapsiperheessä veny aivan kaikkeen ja ylimääräiset rönsyt tuppaavat jäämään taka-alalle. No niin, mutta mitäs tässä on päällisin puolin tapahtunut. Uskon jalkaongelma osoittautui sitkeämmäksi, kuin luultiin, mutta ei kuitenkaan ylitsepääsemättömän suureksi. Elikkä oikeassa ranteessa on vanha urheiluvamma, nivelsiteen revähdys tai osittainen repeämä, joka on jotenkuten itsestään parantunut. Liiasta rasituksesta alkaa oireilemaan ja loppukesällä oli niin ärtynyt, että Usko linkkasi monta viikkoa putkeen. Suurinpiirtein kahden kuukauden lepo ja kuntoutus ja cartrophen pistokset auttoivat paranemisen alkuun ja nyt koiraa voi jo muutaman kerran viikossa juoksuttaa sen tunnin kaksi. Nivelravinnetta syötetään nyt sitten, että pysyisi kunnossa. Samaa syö Iisi ennaltaehkäisevästi lantioalueen epämuodostuman vuoksi.

Ahku on laajentanut reviiriään ja naapurit ovat tutustuneet siihen ainakin ajamalla pois tonteiltaan... hemmetin piski kun ei älyä omaa parastaan, eipä olla enää yhtä vapaasti ulkona sitten. Tilaa olisi kyllä omallakin tontilla olla, mutta kun ei tahdo itälapinkoiralle riittää mikään :) Ahku pääsi myös parin päivän hermolomalle elämästään Kyyveden saareen, johon naapurin vanhempi pariskunta sen ystävällisesti otti mukaan. Siellä sitä sitten sai mennä niinkuin lystäsi ilman rajoja, kun eihän tuo mihinkään ui. 

Metsästyspuoli on otettu Iisin kanssa ihan hyvin haltuun. Muutaman linnun olen seisonnalta ampunut, lehtokurppaa, sorsaa ja sitten viime viikonloppuna saimme ensimmäiset onnistumiset teerilläkin.

Kauden ensimmäiset teeret

Metsot ovat vieneet meitä vielä 6-0, mutta tilanteita on niillekin ollut. Seisonta on vielä kehittymätön ja epävarma, koira hakee etäisyyttä lintuun aktiivisesti ja monesti mennään liian lähelle. Ja myös seisotaan tyhjää. Nouto aloitettiin sitten alusta uudestaan... Iisi laittoi ensimmäisen seisomansa sorsan noudossa aivan jauhelihaksi, eikä aluksi meinannut tuoda koko lintua sieltä. Kun sama tapahtui vielä kylmällä peltopyyllä, aloitin koulutusnoudon. Se on alkanut tuottaa tulosta lähietäisyydellä, kolmella lämpimällä linnulla olen päässyt kokeilemaan, eikä yhtäkään ole enää purtu piloille. Luotettava se ei vielä ole, eli jatketaan treenailua vielä tämä syksy ja katsotaan sitten taas. Onpa teettänyt hommia Iisin nouto! Täytyy sitä varmaan jotain haastetta olla, mun muuten on niin lahjakas ja helppo koira metsällä. 

Agilityssä ei Anna ole nyt metsästyskauden aikana käynyt, eikä Uskon kanssa kesälläkään, kun se jalka ei ole ollut kunnossa. Ensi viikon viikonloppuna on Junkkari, nuorten kanakoirien jalostuskatselmus ja sen jälkeen ei sitten kokeita metsästyskaudella olekaan. Marraskuulle on paikka peltokokeessa Iisille vielä. Muuten metsästelemme tämän syksyn pieniä reissua tehden tässä lähialueilla ja eepeellä. Pohjoiseen ei tänä syksynä lähdetä. Ei ole ollut muutenkaan suunnitelmissa, lisäksi siellä ei kuuleman mukaan ole lintukanta sillä tasolla, mitä se täällä etelämmässä tuntuu olevan.

Ai niin ja käytiin korottamassa vesityön pisteita neloseen! Vitonen olis tullu, mutta tuomarin maassa ollut kansio alkoi kesken kaiken kiinnostamaan niin paljon, että piti käydä laskemassa lintu välillä siihen ja siitä sitten uudestaan tuoda minulle...

Eero

Pikaiset kesäkuulumiset

Iisi ja Ahku katselevat sorsia

Ranskalaisilla viivoilla:

- Usko nousi agilityssä kolmosiin

- Iisi kävi vesityökokeissa, 3pistettä, menemme uusimaan (noutoa tehotreenattu)

- Iisillä lonkkakuvauksissa ikävä löydös, välimuotoinen lanne-ristinikama (tuloksia kuvista odotellaan)

- Seisojat hierottu ja tsekattu kautta varten, Iisi ok, Uskolle vielä toinen käsittely

- Usko linkkasi pari viikkoa samaa jalkaa kuin viime syksynä, nyt taas ok, ei löydy vikaa ei

- Ahku ei lähde Viinamäestä kulumallakaan, pihalle yöksi -unohdukset aloitettu :)

Ehkä ensi kerralla?

Vesityökokeisiin piti ensi sunnuntaina mennä. Tämän päivän seuran vesityötreeni osoitti kuitenkin sen, ettei koira ole vielä valmis moiseen. En saa sitä neljässä päivässä kuntoon. Lisäksi Iisi ottaa niin paljon häiriötä muista koirista, että kaikenlaiset tapahtumat, missä on koiria ja pitäisi tehdä jotain, ovat vaikeita. Teimme yhden koemaisen suorituksen linnulla, pudotti rantaan ja lähti haistelemaan edellisen koiran meininkejä. No siitäpä otin ohjat omiin käsiin ja tein sorsalla riistakarusellin ja koira siitä innostumaan tietty ja saatiin edes jonninmoinen suoritus. En ollut mitenkään pahoillani, totesin vain tilanteen ja päätin, että treenataanpa loppu aika laumavietillä olemista... Enpä tuupannut sitten koiraa autoon, vaan katsoimme yhdessä VOI koirat ja AVO koirat ja alkoi Iisikin rauhoittumaan kun siitä naksuttelin.

En oikein tiedä, miten tuo vesi on sellainen elementti, että se lisää Iisin kierroksia x10 verrattuna maanoutoon. En sitä mielestäni itse ole pitänyt mitenkään ihmeellisenä juttuna. Noh, taas vähän lisää mietittävää! Hyvä tästä tulee, sitä ei käy kiistämään, mutta kyllä tämä nyt vähän enemmän vaatii, kuin alunperin ajattelin :)

Kyllä sitä mökkirannalla voi katsella ihan rauhallisesti kun lintu lentää! 

Eero

Kuntouintia

Aloitimme kuntouinnin. Hyvähän se olisi, jos isäntäkin uisi mukana, mutta jonkun pitää soutaakin... 2x5minuuttia uitiin nyt ja seuraavalla kerralla vähän lisempää. Hyvin tuo meni, eipä Iisikään ollut moksiskaan ja Uskohan on jo vanha tekijä näissä hommissa. Kyllä se nyt kunto kasvaa syksyyn!

Mursu ja väsynyt rotta uimasillaan.

Iisilläkin alkaa helepottaa uiminen!

Vanha tekijä näissä hommissa.

Huomenna tiistaina Iisillä sitten seuran vesityötreenit. Sunnuntaina käymmä kopasemassa vesityökokeet, josko sieltä joitain pisteitä irtoaisi!

Eero