Yskäiselle tekemistä

Usko-pojalla on ollut sitkeä yskä. Ei mitään hajua, mistä se on tullut, vieraiden koirien kanssa ei ole ollut ja muut lauman koirat ovat olleet terveitä. Eläinlääkärissäkin käytiin tarkastamassa, ettei kyse ole mistään vakavammasta. Kolmen viikon yskimisen jälkeen on alkanut jo vähän helpottaa. Niinkuin arvata saattaa, alkaa koiran polla olla viikkojen levon jälkeen vähän kovilla. Päätin järjestää semmoista leppoista ja ei niin älyttömän fyysistä tekemistä. Vähän ulkoilua, joitakin noutoja virkistykseksi ja jahdin tunnelmaa. Päädyin pohdinnoissani varisjahtiin.

Hetki ennen kuin lento alkoi.

Ei vaivannut yskä muuten, paitsi että oli vielä vähän bad nose day. Kahdeksan lintua Usko silti nouti. 

Tunnin pissalenkki ja 5 pisteen riistatyö

Kävin Iisin kanssa pissalenkillä ja nykyään kun mahdollisuus on, niin tehtiin se fasaanialueilla. Kaveri lähti iliman aikojaan mukaan, kun oli nähnyt fasaaneja aikasemmin päivällä pellon reunassa. Päästettiin Iisi irti ja kuljettiin peltojen reunoja ja juteltiin niitä näitä. Sanoin vaan, että ilman tiedotusta ei fasaania ammuta, mutta jäniksen saa ampua kunhan tietää missä koira on. No Iisihän sitten jossain vaiheessa seisoi ja katseltiin sitä hetki aikaa siinä ja sitten vislasin luokse tiedotukseen. Irtosi heti ja sitten aloitettiin juoksevan linnun jäljitys. Koira paimensi linnun pellon reunaan metsän puolelta ja siihen jäi Iisi tiukasti seisomaan. Sanoin kaverille, että siinä se sun lintu nyt on, mennäänpä koiran molemmin puolin. Mentiin ja kysyin kohta, onko siellä puolen valmista. Valmista oli ja annoin avanssikäskyn. Koira nosti heti kukon ylös ja jäi paikalleen. Lintu lensi niin lähellä minua, etten ampunut vaan ajattelin päästää kukon edes vähän kauemmas. No kaveri ehti sitten ensin tiputtamaan linnun, kun sillä oli sopivampi holli. Rennosti juttelimme vähän aikaa ja koirakin odotti, että koska saa noutaa. Annoin noutokäskyn ja Iisi toi linnun ilman mitään purujuttuja minulle käteen. Eipä siinä sitten muuta, lähdettiin kotia kohti kun pimeäkin jo alkoi laskeutua. Kyllä vaan käytti tällä kertaa, näitä pissalenkkejä lisää! 

Tämmöttisen kukon mä nyt teille hoitelin.

Kansa vaatii päivityksiä!

Niinpä, onko vähän hiljasta ollunna. Keväällä meni maku koko seisojatouhusta hetkeksi kun Iisi kävi selkäkuvilla. Spondyloosi ja ylimääräinen nikama lantiossa, joka on vielä vinossa. Jotain häikkää selässä tiedettiin olevan jo lonkkakuvien perusteella, kun siinä näkyi välimuotoinen lanneristinikama. Kevättalvella Iisi oli pariin otteeseen niin kipeä, että kuvautin koko selän. No kuntoutettiin sitä koko kesä ja syödään nyt vähän lisäravinteita niin josko sillä vielä muutaman vuoden metsästäisi! Nimittäin nyt syksyllä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia selän suhteen, Iisi on ollut kunnon puolesta elämänsä vedossa. Yritetään pysyä nyt siinä.

Metällä ollaan käyty jonkin verran, ei mitään älyttömiä määriä mutta aika tuloksekkaasti kuitenkin. Alotettiin kanalintukausi Enontekiöltä ja olipahan paras Lapin reissu ikinä! Kaikki koirat toimivat, lintuja löytyi ja niitä saaliiksikin mukavasti saatiin. Porukka oli aivan mainio ja syötiin ehdottomasti parhaat riistaruuat, mitä ollaan reissuilla syöty.

Kova kolmikko ja muutama lintu malliksi.

Lapista tultuamme ollaan sitten metsästelty kotosalla sillon ku ollaan ehditty. Usko ei ole kovin mukautuvainen koira, se näytti Lapissa, mistä kana todella pissii, mutta eipä Etelä-Savon pusikoissa oikein saa mitään aikaiseksi. Jotain sai kaveri sen kanssa, kun pisti tutkan kaulaan että näki mitä se puuhaili. Muutenkin tuntuu Usko toimivan paremmin tuolla kaverilla, pitäskö se lahjottaa sille :) Seuraavat kuvat tuli mulle yhtenä viikonloppuna kun itse tanssimme jossain muualla ystävien häitä ja Usko-poika oli hoidossa...

Katohan, kaveri ampu Uskon avulla teeren :) Tais olla ns. metsästyksellinen tilanne...

Ihan riistanhoitoakin oli harrastettu. Seisonnalta kuitenkin. 

No, mun kanssahan toimii tämä Iisi aivan mainiosti. Se on ihan sama mihin sen kanssa lähdetään, kaikki hoituu. Paitsi nouto, jossa voi tehdä mitä tahansa väliltä huippusuoritus - linnun valmiiksi suolistus. Mutta riistaa löytyy ja ampumatilanteisiin pääsee. Voit kävellä miten haluat ja Iisi hoitaa etumaaston. Se on rentoa se! Samalla reissulla voi käydä katsomassa teeriä, kurppia ja fasaaneita, oikeat seisontatavat tulevat Iisiltä automaattisesti. Joitain kuvia tältä syksyltä vielä.

Tätä on piisannut tänä syksynä. Ampujasta suurimmaksi osaksi kiinni. Usko ei jostain syystä kurppaa seiso, vaan nämä on aina Iisin heiniä. 

Uskoa harmittaa kun Iisille saatiin taas teeri...

Ihan hyvä nouto tämä!

Iisi se hoiti tämänkin.

Piti ottaa kuva kun oli niin onnistunut nouto, ettei tullut edes hampaista jälkiä!

 

Päätin päivittää

Eipä ole suurempia tapahtunut. Iisillä käytiin pari kertaa fasaaneja hätyyttelemässä ja muutama saatiinkin. Sittenpä tuo kausi loppui ja nyt ei olla tehty kyllä mitään ihmeellistä koirien kanssa. Treenit ovat olleet suurinpiirtein kaikki tauolla. Agilityä on Anna käynyt muutaman kerran seisojien kanssa harjoittamassa ja siellä on mennyt hyvin. Vuoden alussa muutaman kerran tokoiltiin, mutta sekin hyyty kun porukka ei jaksanut vaivautua pimeään ja kylmään sunnuntai-iltoina. Usko täytti 7 vuotta ja Iisi 2. Ahkuhan on 8v. Kamera on ollut huonolla käytöllä... Mutta nyt viikonloppuna päätin ottaa sen mukaan ulkoilemaan!

Seisojanhöntit timanttimeressä.

Ahku raukka, ikuinen koulukiusattu.

Iisin 2-vuotiskuva. 

Tämmöttisii, viikon päästä lähdetään Saariselälle ja pitää käydä katsomassa, josko eteläisessä Inarissakin olisi riekkoja. Hiihtelyä metsäsuksilla siis luvassa Uskon ja Iisin kanssa!

Eero

Tältä koiramme näyttävät

Näin joulun 2012 kynnyksellä.

Uskon "ruokaa ja rapsutuksia kiitos" -ilme.

Ahku ihan omana ittenään.

Oliko asiaa?

Törkeää!

Iisi luulee välillä olevansa koiramaailman omistaja. Ihan sumeilematta esimerkiksi menee makaamaan Uskon päälle. Usko yrittää murisemalla sanoa, että kuule kakara läheppä tiehesi. Vaan ei lähde. Kyllä muakin ärsyttäis.

Usko niin arvostaa tämmöistä

Eero

Pilleet!

Käytiinpä viikonloppuna juhlistamassa Iisin velipoikaa, J-12 Urpoa ja KVA Almaa, kaiken hyvän alkua ja juurta, Iisin ja sisarustensa emää. Tulipa hieno ja polveileva lause. Aloitimme juhlat fasaanijahdilla. Kaikille osallistujille saatiin lintutilanteita ja yhtä lukuunottamatta myös pudotuksia. Iisi ei ollut oikein terässä. Riistatöissä ei mitään ongelmaa ollut, mutta lintujen seisontaan saanti oli nihkeää. Maajäljet häiritsivät, eikä haku vauhdikkuudesta huolimatta tuottanut tulosta verrattuna sisaruksiin. Ero oli selkeä ilmavainuisiin sisaruksiin verrattuna, jotka tuntuivat olevan linnulla koko ajan. Iisi löyti kaksi lintua, joista toinen saatiin reppuun ja toinen juoksi alta pois, eikä Iisi saanut sitä pysäytettyä. Eli sellainen haaste Iisillä, oppia maajäljiltä pois. Muuten sisarukset olivat tasaisia ja osoittivat kaikki varhaiskypsyytensä. Pieniä viilauksia joillakin, paukkunoutoa, avanssiongelmia ja noutojuttuja, mutta pääpiirteittäin hommat kunnossa ja metsästämään pystyy.

Kasvattajan luona sitten iltapileet. Pöytä notkui jouluruuista ja koirat koulutettiin monta kertaa taas valmiiksi. Hieno ja hauska ilta, kiitos osallistujille ja kasvattajille! En jostain syystä ottanut kuvia ollenkaan, paitsi yhden, siitä Villen juhliin lahjoittamasta viskipullosta. Soli hyvää! Laitan sen nyt sitten tähän perään. Iisistä ja muistakin koirista on joitakin kuvia Urpon blogissa. 

23 vuotiasta... ei pahaa. 

Eero

Uusia haasteita Iisille

Olimme koko viikonlopun Iisin kanssa fasujen ja peltopyiden perässä. Lauantaina möllikaerissa ja sunnuntaina jahtimielellä. Lauantaina saimme kokeneilta konkareilta paljon hyviä näkökulmia ja vinkkejä treenaukseen. Iisin hakua kehuttiin muuten, mutta maajäljet häiritsevät haun etenevyyttä. Ehkäpä taannoiset jäniskontaktit ovat saaneet nokkaa painumaan entistä enemmän maahan. Tähän alettiin puuttua heti pienellä hoputtamisella hakuun ja paikalle kävelemisellä silläkin uhalla, että siitä lintu lähtisi. Tämä tepsi oikeastaan heti ja lopulta Iisille ei tarvinnut sanoa paljonkaan, kun nokka irtosi maasta ja haku eteni taas. Saldo lauantailta kaksi törmäystä, perään oli hinkua juosta, mutta sain koiran pysymään aisoissa. Viimeisessä erässä sitten napsahti kaikki kohdalleen, haku hyvää ja tiukka seisonta kuusen alle, josta avanssi ja käskystä pysähtyminen, eikä aikeita perään. 

Sunnuntaina oli linnut tiukassa, kettu oli käynyt paikalla lennättämässä linnut uusiin paikkoihin ja saanut saalistakin. Haku eteni hyvin ja maajäljiltä käskin heti pois. Makkaratulien jälkeen löydettiin hyvin jalkava fasaanikukko, joka yritti Iisiä karkuun. En tiedä, oliko tilanne pelkkää tuuria vai olisiko koira oppinut juoksevista kukoista nyt jotain. Tapahtui kuitenkin niin, että Iisi seurasi vähän aikaa jälkeä, sitten jätti sen ja teki ison erkanemisen suoraan etumaastoon ja tuli sieltä kukkoa vastaan ja naulasi sen kuusen alle. Rohkea temppu koiralta ja tällä kertaa vielä onnistui. Siitä avanssi ja kukkofasaani kuusen alta lentoon Iisi aivan pyrstösulissa kiinni. Käskystä heti paikalleen ja lintu ensin niin lähellä koiraa ettei voinut ampua, sitten kuusen takana ja lopulta tuli kuusen takaa ja ensimmäinen laukaus ohi ja toinen osui, mutta huonosti ja lintu lähti liippaamaan alaspäin. Alastulopaikalta löytyi taas juoksujälki jota Iisi lähti selvittämään. Ojanpohjaa edettiin matalana ja viimein kukko löytyi, ilman avanssia lähti vielä lentoon, koira paikalla, ammuin ja kukko tippui keskelle peltoa. Koira haltuun ja ase auki, mielessä lämpimän linnun noutotreeni. Kun lähetin koiran noutoon, ei sieltä löytynytkään mitään! No mitä ihmettä, kukko oli ottanut jälleen jalat alleen... yritin aluksi löytää linnun itse mutta eihän siitä mitään tullut ja koira hakuun. Kohta taas seisonta ja näin kukon piilottelevan heinikossa hangen alla. Kytkin koiran ja kaivoin linnun käsillä pois. Tein vähän hallitumman lämpimän linnun noudon ja se meni aivan hyvin, vähän silti suu kävi, luovutus istuen. Tämä sepustus nyt tässä esimerkkinä, ettei se aina mene niinkuin strömsössä vaikka meneekin aivan oikein :)

Työvoitto ja perusposeeraus.

Niin mitä ne haasteet oli? Maajäljiltä pois oppiminen ja peräänmenemättömyyden vahvistaminen, myös törmäystilanteissa. Myös tokossa, joka taas aloitettiin, on uusia haasteita, mutta niistä myöhemmin.

Eero

Kukot kusettaa ja jänis kiusaa

Lähdettiin taas Iiriksen kanssa selvittämään, löytäisikö Iisi tänään lintuja. Löytyi kaksi kukkoa ja samalla saatiin hyvä selitys aikaisemmille tyhjille reissuille, vaikka hajuja on ollut. Ensin seisonta melkein auton vieressä viimeisen kuvan kaltaisessa rytelikössä kuusipuskaan. Etenemisessä ei mitään lähtenyt vaan alkoi noin 100 metrin jäljitys joka päättyi törmäykseen ja kukko kiroillen lentoon. Samasta linnusta vielä tyhjä seisonta johon vaiheittaista etenemistä n. 50 metriä ja hajut loppu?!? Piilotti lintu itsensä johonkin. Päästiin pellon puolelle ja sieltähän ei mitään löytynyt mutta ruokintapaikan läheisyydessä taas seisonta ja otin hetken mielijohteesta kännykän ja kuvasin tilanteen. Kun Iiriksen kanssa lähestyimme seisontaa, purki koira. Pieni mahdollisuus olisi lintu ollut saada seisonnalle, jos olisin antanut koiran mennä, mutta maatalo oli niin lähellä, että kutsuin koiran pois. 

Tämän jälkeen menimme tuonne yläpuoliselle pellolle ja Iisi kävi koukun vasemmalta ja jatkoi jäljitystä, lintu juoksi suoraan vastatuuleen ja koiralla vaan vauhti kiihtyi kunnes 150 metrin päässä minusta törmäsi kukkoon. Ei siis onnistunut linnun otto, mutta nytpä ei jäänyt tuleen makaamaan vaan rohkeasti lähti juoksevan linnun perään ja saatiin niistä siksi edes havainnot. Aikaisemmin ollaan jääty vaan pyörimään hajuille, eli kehitystä kuitenkin?

Juoksen juoksen! Joko saa mennä?

Mennessämme autolle varmaan sama jänis tuli tapaamaan Iisiä, mikä viimeksi nähtiin. Huono kuva, mutta tilanne jatkui näin: Iisi tuli tielle ja pysähtyi. Minä katsoin autolle päin ja sieltä pylkkäsi joku valkoinen vastaan. Luulin ensin kissaksi sitten koiraksi ja sitten tajusin, että sehän on vitivalkonen mettäjänis! Käskin koiran maahan ja pyörin tiellä muutenkin ja jänis vaan jatkaa pylkkäämistä meitä kohti. Viimein 15-20m kohdalla nousee takajaloilleen ja alkaa haistelemaan, että katos, siinähän sinä oletkin, ystäväni Iisi, lähdetäänkö taas kilpajuoksuun? Iisi ei lähde, sanoin ja niin jänis jatkoi matkaansa yksin tuohon vasemman puolen pusikkoon. Miten näitä jäniksiä nyt näin näkee joka reissu?

Tuolta se tietä pitkin kohta tuli se jänis. Tiesi, ettei ollut haulikkoa. 

Leikinlyöntiä

Huhuu! Pelkäätkös minua sinä senkin.

Pitkästä aikaa koirat pisti yhteisleikiksi sisällä. Siinä sidostesukka saa kyytiä!

Osataan ollakin.

Pellolla

Helppoa kauraa?

Ei löytynyt vaan lintuja ei... Mihin ne on taas kaikki hävinneet? Kun ei oo lunta maassa, niin ei voi tietää, että onko niitä edes alueella. Tuon kauran alla lymyilevä lintu ei ole kyllä helppo löydettävä. Ruokinnaltakin oli jyvät hävinneet, että kyllä niitä pitäisi siellä olla. Tehtiinpä kuitenkin mukava lenkki, Iiris selässä kantorepussa! Aina kun Iisi vähänkin hävisi näkyvistä, kuului selästä kysymys: "Missä Iisi on?" :) Tarkka koiran seuraaja.

Eero

Turkisriistan perässä

Käytiin kaverin verkoilla pyytämässä Ahdilta ruokakaloja muttei saatu. Toinen tarkoitus reissulle oli tarkastaa rannan supikoirapaikat. Itse olin mukana oppimassa savon tavoille. Näin, kuinka supit olivat tehneet polkujaan käydessään perkuupaikalla syöpöttelemässä. Mukana meillä oli pienimynsteri Ruska, jolla supikoiria on kontollaan jo enempikin ja Usko oppipoikana vähän niinkuin minäkin. Aivan rannassa ei hajua ollut, mutta suurentaessamme lenkkiä saivat koirat hajun. Maajälkeä pitkin meni ensin Usko ja kohta perässä Ruska. Usko meni jo heinikkoaukon toiselle puolelle, kun keskeltä aukkoa kuului Ruskan kiljaisu. Siinähän se supi oli, sai otteen Ruskan kirsusta... Pahemmin ei käynyt, kaveri oli salamana paikalla ja sai supin irti koirastaan. Lopetus haulikolla ja koirat päästettiin katsomaan saalista.

Riistanhoitovastaava Ruska ja aspirantti Usko

Vaikka Uskolta on supikoiria saatu, tapahtui koiralle kyllä nyt joku moka, meni jäljittäessään todella läheltä supikoiraa, eikä löytänyt sitä?!? Takana tullut kokeneempi Ruska tökkäsi heti supiin, vaan oli supi hereillä kun joku oli jo paikan ohittanut ja hyökkäsi terävänä takaisin. Toivottavasti oli vain satunnainen moka Uskolta, eikä tarkoituksellinen väliinjättö. Usko ei nimittäin meinannut löytää sitä maassa ollutta raatoakaan, juoksi kahdesti sen yli ennenkuin huomasi ja sitten tilanne olikin kuvan mukainen. Nenäpunkki? Jäämme seuraamaan tilannetta ja lumien tultua viimeistään uudestaan supikoirien jäljille Uskon kanssa. Iisin pidän vielä hetken erossa aivan tarkoituksellisesta supikoiran jahtaamisesta, tulee eteen jos on tullakseen.

Iisihän kävi katsomassa kanussa ollutta supia, eikä liiemmin siihen aluksi reagoinut. Kun päästimme terrierin haukkumaan, alkoi myös Iisin haukku. Emme päästäneet koiria elukkaan kiinni, mutta kyllä lopetettu supi taas sai aikaan melkoiset tapporavistukset Iisilläkin.

Eilen kävimme etsimässä Iisin kanssa lintuja, vaan löytynyt ei... jänis sen sijaa löytyi! Valkoinen jänis kirvoitti noin viiden minuutin pyrähdyksen perässä (ilman seisontaa), puoli minuuttia haukulla. En edes yrittänyt pysäyttää koiraa, oli niin etäälllä minusta kun jänis lähti sen jaloista, ettei olisi kyllä mitenkään edes kuullut huutoani. Kylmänlinnun nouto meni nappiin, ei mitään ongelmia, vaikka oli jänistilanne alla ja vieraita koiria, jotka olivat noutaneet samaa lintua. Hyvä! Ensi viikolla yritän käydä Iiriksen kanssa etsimässä Iisille vähän lintujakin eteen, niin päästään taas harrastamaan!

Eero

Saksanseisojan syvin olemus

Niinkuin tuota tilaa ei oikeasti olisi!

Usko palasi

Vai mitä sanotte tästä: Koira irti puoli tuntia, heti alkuun tyhjä seisonta sitten kaksi pyytä, molemmat ammuttavissa mutta jotenkin niin puusilimä olin etten ampunut, sitten teeriseisonta josta ohiammuntaa ja vielä lopuksi vakuuttava mutta valitettavasti tyhjä tiedotus. Oli siinä tapahtumia sen verran, että totean epäreilun vertailun olevan todella epäreilua. Kyllä tuokin koira linnut maastosta kaivaa, jos niitä siellä on. Tämän kaiken teki siis Usko eilen. Iisillä hakuaikaa kaksi tuntia ja yksi jänis löyty ei muuta. Epäilen, että Uskon tyhjä tiedotus oli tuolle samaiselle jänikselle, joka katsoi parhaaksi luikkia tien toiselle puolelle. Ja maasto oli sama. Aina vaan ei satu lintu eteen, oli koirana mikä tai kuka hyvänsä.

Epäreilua vertailua

Kun meillä on kaksi seisojaa talossa, niin väkisin sitä pientä vertailua tulee välillä tehtyä. Viime aikoina vertailu ei ole käynyt oikein Uskon hyväksi. Oikein harmittaa, että miten sen kanssa ei saada oikein mitään aikaiseksi. Totta on, että mettäaika on Uskolla vähintään puolet siitä, mitä Iisi saa, mutta Usko on kuitenkin kohta 7 vuotta ja pitäisi olla siis elämänsä parhaassa iässä. Otetaanpa vertailuun vaikkapa kaksi viimeisintä reissua. 

Iisin kanssa löydetyt linnut: 3 metsoa, 5 teertä, 4 pyytä, 2 lehtokurppaa, näistä saaliiksi saatu lehtokurppa ja teeri. Kuljettu matka noin 8 kilometriä. 

Uskon kanssa löydetyt linnut. Ei yhtäkään. Siis ei yhtäkään! Kuljettu matka noin 6 kilometriä. 

Pari kertaa menee vielä luonnollisen vaihtelun piikkiin, mutta kun trendi tuntuu olevan joka reissulla tuo sama, että Iisi vaan taikoo ne linnut sinne ja Uskon kanssa ei tapahdu oikein mitään, niin kyllä sitä alkaa jo miettimään, että kummankohan kanssa sitä mieluummin metälle lähtee. 

Petokoirana Usko taitaa pestä Iisin, vaikka Iisillä ei vielä olekaan pienpedoista kokemusta. Noutajana ja sorsakoirana Usko on myös aivan omaa luokkaansa, Iisi ei ole vielä lähelläkään sitä tasoa. Samoin tilanne voi olla täysin toinen, jos vaihtaisimmekin maastot vaikkapa paljaisiin tuntureihin tai isoille pelloille, joissa laaja haku pääsee oikeuksiinsa. Minä vain en arkena metsästä tuntureilla enkä juuri pelloillakaan. Tähän aikaan, kun linnut ovat arkoja, ei Uskon pitkät tiedotukset oikein meinaa toimia, lähempänä pitäisi hakea, ei auta mikään. Mutta alappa nyt sitä opettamaan aikuiselle koiralle. No tämmösiä vertailuja kuitenkin tässä mietin, kun molempien kanssa sain mahdollisuuden olla melkein koko päivän metsässä!

Iisihän tosiaan seisoi tänään pyitä, lehtokurppaa ja teeriä, joista viimein sain yhden teeren alas! Jälleen meni nouto oikeastaan moitteetta. Ainakin lintu tuli ehjänä minulle käteen!  

Hyi, mitä sitä tuli seisottua! :)

Eikä ollut tänään arkoja teeretkään, kaikki mitä näin, lähtivät oikeastaan haulikkohollilta. Lehtikin on jo lähtenyt puusta, että olisko se sitä sitten kun kaikki siitä aina puhuu! Metson ryökäle taas yllätti puusta, miksei ne voi olla maassa, olis jotenkin helpompaa :)

Eero

Oppimiskäyrä

Iisin oppimiskäyrä on aivan huikea. Lähdin tosiaan testaamaan sitä tiedotusta viime päivityksen jälkeen. Kahdessa tilanteessa tarkenteli ensin kurpan ylös ja sitten ajattelin, että kun kerran koira on noin viisas, niin olenpa vain pahoillani ja katson koiraa, kyllä se tajuaa siitä, ettei kaikki mene nyt putkeen. Ja totta tosiaan tajusi! Koira hävisi vasemmalle ja lähdin sitä sielä kohta katselemaan. Siellähän se huomioliivi pilkotti vinottain minua päin. Kiersin koiran taakse ja aloin maanitella sitä tulemaan luokseni: "Iisiii, tuu käymään, ammutaan lintu vasta sitten!" Onneksi oli kokemusta Uskon tiedotuksista, en yhtään hermostunut, vaikka hetken sain puhella yksinäni. Meinasi nostaa itsekin jossain kohtaa mutta osasin sanoa EI! oikeassa kohdassa. Viimein Iisi nimittäin irtosi ja lähti etsimään minua! Matka ei ollut toki pitkä ja heti kun koira tuli luokseni olin valmiina lähtemään. Iisi pyörähti luonani ja meni viivana uudestaan seisomaan. Siitä avanssi ja kurppa ilmaan ja muistin koiraa tässä kohtaa vielä kehua! :) No kun koiran työ loppui, niin isäntä ei ollutkaan oikeassa työmoodissa vaan ampui ohi... no ei ollut aivan helppo paikka tiheässä kuusikossa, mutta se ei ole mikään selitys. Että kun harmittaa vieläkin tuo pummi. Yritin rauhoitella itseni ja koiran ennenkuin lähdettiin lintua etsimään. Etsittiin Iisin kanssa kurppaa pitempi tovi etumaastosta, jos siihen kuitenkin olisi käynyt mutta tyhjää oli.

Nooh, kohti uusia hajuja! Kohta Iisi taas hävisi tiheässä maastossa ja minulla oli yllättävän rento olo, ajattelin vain, että osaahan se tiedottaa justiinhan se nähtiin :) Kohta kutsuin koiraa ja sieltä se tuli ja meni samaan paikkaan takaisin... Aivan siitä ei koira lopulta löytynyt, mihin liivi ensimmäiseksi pysähtyi vaan päästyäni paikalle koira olikin edennyt jo kanjonin pohjalle kuusipuskaa seisomaan. Mitä näitä miettimään liikoja, koira kuitenkin minut sinne opasti. Minä velmuna ajattelin, että nyt se lintu pitää saada hollille kunnolla ja menin odottamaan kuusipuskan toiselle puolelle josta annoin avanssin. Koira eteni kuusipuskaan ja koukkasikin takaisin kun meni kurpasta ohi... Kurppa ilmaan ja pois puskasta siitä, mistä koira sinne meni :) Nyt olisi kannattanut olla koiran takana... no mistä näistä etukäteen tietää!

Tämä siis perjantaina pienellä iltalenkillä takametsässä. Lauantaina oli Annalla ja Iisillä agilityyn liittyen hyppyseminaari, jolloin en Iisiä vienyt metälle enää. Uskon kanssa tehtiin 4,5km lenkki löytämättä yhtään mitään... kaksi tyhjää seisontaa oli tulos, joista toisen koira purki itse. Edes pyytä ei saatu tulemaan pillillä. Mutta sitten sunnuntaina metsään pääsi taas tämä meidän pikku linnunhakukone.

Aamulla passitimme teeriä Usko mukana, mutta eipä niitä oikein hollille tullut, näkyi ja kuului kyllä. Sitten koiran vaihto ja pienelle lenkille suon läheisiin kangasjoteihin. Iisin meno oli alusta asti jotenkin niin yhteistyöhaluista ja miellyttävää, että sateesta huolimatta pisti hymyilyttämään. Taidamme olla jossain positiivisessa kierteessä! Jonkin ajan kuluttua Iisi kävi pari kertaa luonani ja lähti vetämään oikealle vähän sen oloisena, että tännepäin kannattaisi nyt sinunkin isäntä tulla. No minähän nykyään uskon aina koiraa ja menin perässä. Kohta Iisi jo seisoo ojanpenkkaan. Marssin suoraan seisonnalle ja ilman avanssia kurppa päättää lähteä siivilleen ja minä päätän ampua ja osun! Koira hienosti paikallaan koko ajan. Pienen rauhoittelun jälkeen Iisi noutoon ja menee heti kauas, yli putoamispaikan. Kävelen linnun lähelle ja koira tulee kohta takaisin ja saa hajun linnusta. Sanon TUO! ja Iisi nappaa kurpan ja tuo sen muutaman metrin suoraan käteeni purematta lintua ollenkaan! TYÖVOITTO!!! Kyllä minä sitten kehuin! Suolistin linnun vaikka ranskalaiset olisivat mitä mieltä tahansa moisesta toiminnasta, Iisille kelpasi keuhkot, muut jätti syömättä. Ja kohti uusia hajuja!

Olipa hyvää se keuhko! Muusta en niin välittänyt. 

Kankaan päältä alkoi kohta jäljitys jonka arvelin metson aikaansaamaksi. (Näin arvelen kyllä aina kunnes toisin todistetaan:)) Tällä kertaa olin kuitenkin oikeassa ja jäljitys päättyi ojien risteykseen alemmas puita kasvavalle suolle, johon jäin odottelemaan, että koira saisi linnusta hajun. Oikea paikka suurinpiirtein, mutta siitäpä se metso sitten lähti heti kun koira sen löyti, olin vain väärällä puolella puskaa taas, enkä voinut ampua. Noh, se ei ollut meidän metso, sanoin Iisille ja jatkettiin matkaa. Tultiin tielle, jonka varrella auto oli ja läksin autolle, olihan tuossa jo pikkulenkiksi tapahtumaa. Puhuin puhelimessa kun koira tuli luokseni ja oli sen näköinen, että tuolla saattaisi kuule olla jotain ja lähti metsään takaisin. Puhuin vaan puhelimeen ja koira tuli uudestaan sama meininki päällä ja lähti metsään. Sanoin kaverille, että nyt kuule koira tiedottaa, pitää lopettaa puhelu ja mennä kattomaan. Koira tulee kohta mua vastaan kun pääsen metsän puolelle, ja lähtee taas perkaamaan hajua. Tullaan korkeampien puiden luo ja siihen loppuu hajut. Ihmettelen vähän aikaa ja sitten yläpuolelta heittäytyy metso siivilleen ja ehdin ampua kerran ennenkuin lintu häviää toisten puiden taakse, enkä tietenkään osunut... Voi itku! Voi itkun itku... pyydän anteeksi koiralta ja käymme sitten vielä lentosuunnan tarkastamassa ennen paluuta autolle. Ei mitään, ei hajua ei höyheniä. Vaihdoin koiran vielä Uskoon ja käytiin tarkastamassa vähän pitempi alue, ei lintua, pakko myöntää, ohilaukaus se oli.

Palatakseni alkuun, niin Iisi on ihan käsittämätön omaksumaan uusia asioita. Yhden kerran kutsuin sen seisonnalta pois ja saatiin siitä hyvä tilanne ja muistin kehua koiraa, sitten se heti alkaa hakemaan isäntää linnuille. Ihan selkeää ei kaikki vielä ole, mutta jos minulle tulee olo, että koira tiedottaa ja sieltä löytyy lintukin vielä, niin eikö se silloin tiedota? Mietiskelin tässä, että tiedotus lienee yhdenlainen ilmentymä hyvästä kontaktista ja yhteistyöstä. Siksi se Iisille on varmaan aika helppokin juttu, kun hoksaa, että minähän voin käydä hakemassa sen äijän tänne kun ei se ite älyä tulla. Oli miten oli, voin sanoa, että ei ole hienompaa tunnetta olla metällä, kun voi LUOTTAA koiraan aivan täysin, että jos siellä riistaa on niin kyllä ne löytyy tavalla tai toisella ja kaikille joku tilanne saadaan niin, että isäntäkin pääsee osalliseksi!

Eero

Uutisia!

Tai mitäs uutisia ne nyt enää on, mutta kun on niin jäässä tämä päivityspuoli :) Iisi sai Junkkarista NUO2 ja näyttelypuolelta ERI:n ja kävi kääntymässä myös ROP kehässä. No ei tämä vielä mitään, mutta Iisin veli Urpo meni ja voitti koko Junkkarin! Aivan älyttömän hyvä juttu, onnea Urpo, Pekka ja Maria! Lisäksi Iisin sisko Vimma valittiin kauneimmaksi lyhkärinartuksi! Muutenkin pentueen menestys oli hyvä, 1xNUO3, 3xNUO2 ja 1xNUO1! Ei voi kun onnitella kasvattajaa ja sanoa, että KIITOS mainioista koirista! Menestystä täydensi vielä tuontikoira Dumlen NUO2! Ja joka lauseen perään huutomerkki! :) 

Junkkarin jälkeen ollaankin seisojien kanssa keskitytty metsästystouhuihin ihan tosissaan. Ehkä liiankin tosissaan, kun on välillä tahtonut mennä puristamiseksi ja linnut jäänyt saamatta koirien hyvästä toiminnasta huolimatta... pitää yrittää keskittyä kuitenkin siihen rentouteen ja nauttia yhdessäolosta siellä metässäkin, niin tulosta kyllä tulee ennemmin tai myöhemmin. Usko on kuitenkin päässyt noutamaan toisten ampumia teeriä. Iisi on alkanut metsästyskoirakoulunsa, selvä kiinnostus riistaan on johtanut myös oma-aloitteisiin nostoihin ja jopa perässäjuoksemiseen, vaikkakin pysähtyy heti käskystä. Silti onnistumisiakin on tullut joka reissulla ja riistakosketuksia PALJON. 

Lehtokurppia lienee saapunut jo pohjoisesta päin lisää, koska niitä löytyy nyt todella hyvin. Ajattelin ihan asiakseni lähteä katsomaan kurppien kanssa, alkaisiko Iisillä irtoamaan tiedotus. Teerillä on paha moista treenata tähän aikaan vuotta, vaikka se saattaisikin onnistuakin, mutta kurpillahan se on hyvä treenata. Eli tänään kurppamaille lompsis! Viime reissulla oli jo vähän sellainen kutina, että onkohan koiralla lintu edessä kun pari kertaa ramppasi mun luona ja lähti samaan paikkaan. No koira seisoi sitten kohta kurpan etumaastossa mutta nosti itse. Vasta jälkeenpäin tuli mieleen, että tiedottikohan tuo? On siis oikea aika ottaa siitä selvää!

Aksan mm-kisat oli jossain päin maailmaa viime viikonloppuna ja meillä tupa täynnä koiria ja ihmisiä katsomassa sitä. Minä kyllä olin metällä, mutta muu perhe viihdytti itseään koirien kakkoslajia seuraten. Tämmönen kuva sitten napattiin nelijalkaisista osallistujista.

Kaksi laumaa koiria katsomassa Viinamäellä agilityn mm-kisoja

Tämän myötä mukavaa syksyn jatkoa kaikille ja vielä on kautta jäljellä!

Eero

Syttyminen tapahtui!

Siltä ainakin vaikuttaa. Käytiin tuossa pikkulenkki heittämässä kaverin kanssa vesisateella. Tähtäimessä teeret ja koirana Iisi. No eipä tuo pöllömmin mennytkään!

Pistää hymyilyttämään näin mallikas yhteistyö!

Ja kaverikin osui viimein. Työn tekijälle sitten tappaiset!

Eero

Täällä ollaan!

Eipä ole päivitetty kesällä kovinkaan aktiivisesti. Tämä ei tarkoita, etteikö koirien kanssa olisi pelattu, ei vaan lapsiperheessä veny aivan kaikkeen ja ylimääräiset rönsyt tuppaavat jäämään taka-alalle. No niin, mutta mitäs tässä on päällisin puolin tapahtunut. Uskon jalkaongelma osoittautui sitkeämmäksi, kuin luultiin, mutta ei kuitenkaan ylitsepääsemättömän suureksi. Elikkä oikeassa ranteessa on vanha urheiluvamma, nivelsiteen revähdys tai osittainen repeämä, joka on jotenkuten itsestään parantunut. Liiasta rasituksesta alkaa oireilemaan ja loppukesällä oli niin ärtynyt, että Usko linkkasi monta viikkoa putkeen. Suurinpiirtein kahden kuukauden lepo ja kuntoutus ja cartrophen pistokset auttoivat paranemisen alkuun ja nyt koiraa voi jo muutaman kerran viikossa juoksuttaa sen tunnin kaksi. Nivelravinnetta syötetään nyt sitten, että pysyisi kunnossa. Samaa syö Iisi ennaltaehkäisevästi lantioalueen epämuodostuman vuoksi.

Ahku on laajentanut reviiriään ja naapurit ovat tutustuneet siihen ainakin ajamalla pois tonteiltaan... hemmetin piski kun ei älyä omaa parastaan, eipä olla enää yhtä vapaasti ulkona sitten. Tilaa olisi kyllä omallakin tontilla olla, mutta kun ei tahdo itälapinkoiralle riittää mikään :) Ahku pääsi myös parin päivän hermolomalle elämästään Kyyveden saareen, johon naapurin vanhempi pariskunta sen ystävällisesti otti mukaan. Siellä sitä sitten sai mennä niinkuin lystäsi ilman rajoja, kun eihän tuo mihinkään ui. 

Metsästyspuoli on otettu Iisin kanssa ihan hyvin haltuun. Muutaman linnun olen seisonnalta ampunut, lehtokurppaa, sorsaa ja sitten viime viikonloppuna saimme ensimmäiset onnistumiset teerilläkin.

Kauden ensimmäiset teeret

Metsot ovat vieneet meitä vielä 6-0, mutta tilanteita on niillekin ollut. Seisonta on vielä kehittymätön ja epävarma, koira hakee etäisyyttä lintuun aktiivisesti ja monesti mennään liian lähelle. Ja myös seisotaan tyhjää. Nouto aloitettiin sitten alusta uudestaan... Iisi laittoi ensimmäisen seisomansa sorsan noudossa aivan jauhelihaksi, eikä aluksi meinannut tuoda koko lintua sieltä. Kun sama tapahtui vielä kylmällä peltopyyllä, aloitin koulutusnoudon. Se on alkanut tuottaa tulosta lähietäisyydellä, kolmella lämpimällä linnulla olen päässyt kokeilemaan, eikä yhtäkään ole enää purtu piloille. Luotettava se ei vielä ole, eli jatketaan treenailua vielä tämä syksy ja katsotaan sitten taas. Onpa teettänyt hommia Iisin nouto! Täytyy sitä varmaan jotain haastetta olla, mun muuten on niin lahjakas ja helppo koira metsällä. 

Agilityssä ei Anna ole nyt metsästyskauden aikana käynyt, eikä Uskon kanssa kesälläkään, kun se jalka ei ole ollut kunnossa. Ensi viikon viikonloppuna on Junkkari, nuorten kanakoirien jalostuskatselmus ja sen jälkeen ei sitten kokeita metsästyskaudella olekaan. Marraskuulle on paikka peltokokeessa Iisille vielä. Muuten metsästelemme tämän syksyn pieniä reissua tehden tässä lähialueilla ja eepeellä. Pohjoiseen ei tänä syksynä lähdetä. Ei ole ollut muutenkaan suunnitelmissa, lisäksi siellä ei kuuleman mukaan ole lintukanta sillä tasolla, mitä se täällä etelämmässä tuntuu olevan.

Ai niin ja käytiin korottamassa vesityön pisteita neloseen! Vitonen olis tullu, mutta tuomarin maassa ollut kansio alkoi kesken kaiken kiinnostamaan niin paljon, että piti käydä laskemassa lintu välillä siihen ja siitä sitten uudestaan tuoda minulle...

Eero

Pikaiset kesäkuulumiset

Iisi ja Ahku katselevat sorsia

Ranskalaisilla viivoilla:

- Usko nousi agilityssä kolmosiin

- Iisi kävi vesityökokeissa, 3pistettä, menemme uusimaan (noutoa tehotreenattu)

- Iisillä lonkkakuvauksissa ikävä löydös, välimuotoinen lanne-ristinikama (tuloksia kuvista odotellaan)

- Seisojat hierottu ja tsekattu kautta varten, Iisi ok, Uskolle vielä toinen käsittely

- Usko linkkasi pari viikkoa samaa jalkaa kuin viime syksynä, nyt taas ok, ei löydy vikaa ei

- Ahku ei lähde Viinamäestä kulumallakaan, pihalle yöksi -unohdukset aloitettu :)